Hopeapaju luuli päässeensä hyvään maahan ja niinpä se monet vuodet vain kasvoi kasvamistaan.
Koitti sitten päivä, jolloin se oli tullut liian suureksi sille varattuun tilaan.
Tuli mies ja saha. Puu menetti suuruutensa ja joutui väkisin myöntämään omat sallitut mittansa.
Hopeapajun rajattomuuden ajan tuotosta syntyi runsaasti polttopuuta ihmiselle, jolle puun suuruus oli liikaa. (Itse puusta en rohjennut ottaa vielä kuvaa, sillä riisuttuna se oli niin nolon näköinen.)
Rajat ne on nähtävästi työntekijöilläkin. Itse aikoinaan käsivarassa roikkuen käsisahalla leikkasin. Nyt vieras mies nosturilla ja moottorisahalla. :-)
VastaaPoistaOnnea vaan avartuneelle pihalle. Valoa rajattomasti sisään.
Mukavaa, että osaat nähdä asian myönteisen puolen. Meidän perheessä avartunut piha ei ole juuri kiitosta saanut, vaikka syyt ymmärretäänkin. Piha ei ole enää entisensä. Puun oksien mukana meni samalla jotakin muutakin.
VastaaPoista