Tässä päivänä muutamana osuivat silmäni kuvan kirjekuoreen. Se oli jätetty rappusille odottamaan postitonttujen tuloa. Kirje oli ollut siinä jo jonkin aikaa, sillä kuoren liimaus oli kosteuden vaikutuksesta hieman avautunut. Annoin kirjeen olla niillä sijoillaan ja jatkoin matkaani. Jäin miettimään olenko itse ehkä menettänyt elämässäni jotain, kun en enää kirjoita joulupukille? Olisiko elämäni rikkaampaa, jos siinä olisi yhä jäljellä edes hitunen sadun tenhoa?
Lapsuuden ja aikuisuuden välillä on raja. Voiko sen ylittää menettämättä sitä, mikä lapsesta tekee meille esikuvan. "Heidän (=lasten) kaltaistensa on Jumalan valtakunta" (Mark. 10:14).
Lapsuuden ja aikuisuuden erona voisi sanoa olevan erilaisen tietoisuuden ja ymmärryksen vaikuttaminen ajatteluun ja tekoihin. Aivan kuten aikoinaan, niinkuin raamatussa kerrotaan, Aatami ja Eeva söivät hedelmän tiedonpuusta ja he saivat erilaisen tietoisuuden tason vaikuttamaan elämäänsä. Vaikutuksia en rupea toistamaan mutta siinä ylitettiin raja ja ilmeisesti sen tarinan ydin on siinä, että se vaikuttaa vielä meidänkin elämäämme.
VastaaPoista