Tie vie sinne minne sen antaa luvan viedä. Minulle matkalla olo on omien totuttujen reviirien avartamista. Uudet ihmiset ja uudet tavat - aina ne jonkinlaisen jäljen jättävät. Se mihin kotona on tottunut, ei muualla olekaan enää mikään itsestään selvyys.Jos matkakuvat kiinnostavat, niin niitä kokoilen pikkuhiljaa tänne. Kotona vallitseva vesivahingon aiheuttama sekasorto hidastaa kuvakertomusten valmistumista. (Tällä hetkellä näyttää siltä, että koti on kunnossa vasta syyskuun lopulla.)
Hankalia nuo remontit sun muut. En tiedä rohkaiseeko tämä tarinointini yhtään, mutta kerron kuitenkin.
VastaaPoistaYstävälläni Charlottalla oli vesivahinko. Hana oli jäänyt juhannuslomien ajaksi vuotamaan ja lattia vaurioitui. Harmillista mutta ei läheskään niin harmillista kuin ystäväni Carolynin perheen "vesivahinko" Indonesiassa. Tsunami vei koko kylän talot ja ihmishenkiä.
Kiva että olet taas ilmestynyt blogiin!
Kiitos rohkaisusta. Uutiset Libanonista ovat myös osuneet minuun: eihän tämä oma vesivahinko ole mitään pommin aiheuttaman vahingon rinnalla.
VastaaPoistaOlen lisäksi lohduttanut itseäni, että saanpahan entistä ehomman kodin, kun remontti lopulta valmistuu.
Loma loppuu keskiviikkona ja työasiat alkavat hiljalleen palailla mieleen. Tuntuu hyvältä palailla takaisin myös näiden postailujen pariin.