25.11.07

Me siivutamme aikaa niin kuin tilaa ympärillämme


Onko niin, että me emme kestä elämää ilman selkeitä rajoja? Kellot ja kalenterit mittaavat aikaa niin kuin ne olisivat meidän käytössämme olevaa tilaa. Näin ovat myös tonttiemme rajatkin mahdollisimman suoria viivoja. Tämän on minun puoleni ja tuo toinen sinun puolesi...tai jonkun muun. Pääsasia kuitenkin, että tiedän mikä on minun. Samoin tarvitsen omaa aikaa. Siksi on tärkeää tietää, milloin se alkaa ja milloin loppuu. Onhan toki selkeämpää, että viiva on metsässä tai kalenterissa kuin vedessä. Entäpä jos mittaisimmekin aikaa kuin se olisi veteen piirrettyä viivaa? Mitähän siitä seuraisi?

No onhan siitä esimerkkejä: työssään loppuun palaneet - ne, jotka eivät ole voineet/osanneet erottaa itselleen lepoaikaa. Mutta kuitenkin: jossakin Afrikassa - niin olen kuullut - on ainakin ennen ollut käytössä aika, joka on kuin ympyrä tai aika, jossa katsotaan vain taaksepäin tai aika, jossa määrähetki on vasta silloin, kun kaikki ovat paikalla (riippumatta kellosta ja kalenterista). Eikös tällainen aikakäsitys ole aika lähellä veteen piirrettyä viivaa?

Metsään piirretty viiva muistuttaa minua ajasta, jonka kalenterini on jakanut moniin pieniin osiin. Tällä hetkellä kalenterissani on vain suoria viivoja eri määrähetkien välillä.

Kuva ja kirjoitus liittyy Valokuvatorstain 69. haasteeseen.