Pääsin vihdoinkin ulos kävelemään. Kiirastorstai-illasta alkanut kuumeilu alkaa vihdoinkin hellittää otettaan. Kahdeksan päivän sisäseinien ja -katton katselun jälkeen kaikki oli kuin uutta ja ihmeellistä. Jopa rusakon jäljet.
Ikkunaiineksessä käydään mielenkiintoista keskustelua tärkeistä aiheista. Pyhän kohtaamisen miettiminen oli minullakin mielessä tätä blogia aloittaessani. Kovin pitkälle en itse ole aiheessa vielä edennyt. Sen sijaan Ikkunaiineksen Houkutuslintu -teemaa en ole itse vielä julkisesti pohtinut. Mikä saa miehen lähettämään tolkuttoman määrän tekstiviestejä naiselle, jota ei edes kunnolla tunne? Tämä kuuluu sarjaan ikuisia kysymyksiä. Eivät viestit lopu siihen, että yksi viestittäjä yritetään julkisesti nolata. Aina riittää miehiä tekstiviesteineen. Kyllä me miehet olemme sitten vekkulisti rakennettuja!
Talven törröttäjätkin näyttävät selvinneen ilmeisesti talven ainoaksi jääneestä lumimyräkästä. Mutta kyllä sitä lunta tulikin. Nyt sulaminen on jo kovassa vauhdissa.
Puhtaankauniita talvikuvia! Hyvä, että olet toipumassa, tämä kevät on ollut otollinen tosi pitkällisille flunssille.
VastaaPoistaKiitos. Erityisen puhtaalta tuo maisema näytti pitkän sisälläolon jälkeen. Ehdinpä kuitenkin ulos ennen kuin lumi suli. Tänään ovat hanget pienentyneet kovaa vauhtia. Kevätpurot laulavat!
VastaaPoista