Palmusunnuntaista on tullut kahden erilaisen kulttuurin törmäyssunnuntai. Tuskin kukaan voi olla törmäämättä virpoviin pääsiäisnoitiin.Nykyinen pääsiäisnoitaleikki on lasten viihteeksi kehitetty yhdistelmä trulliperinnettä (noidaksi pukeutuminen) ja palmusunnuntain virpomisperinnettä (virpovitsat, onnentoivotus ja palkan vaatiminen). Historiallisesti virpominen ja trullit ovat siis vastakkaisia ilmiöitä (virpominen liittyy "siunaamiseen" ja trullit "kiroamiseen"), jotka viittaavat pääsiäisen tapahtumissa eri kohtiin.
Wikipedia kertoo pääsiäisnoidista ja virpomisesta tarkemmin.
Siunaus ja kirous yhdessä ei kuulosta hyvältä. Mutta ehkä tämä onkin vain meidän aikuisten näkökulma. Lapset eivät kiertele palmunsunnuntaina oviemme takana kirous mielessään. Tuskin he edes tietävät hahmonsa historiallista merkitystä. Voidaankin sanoa, että siunaus on ollut kirousta voimakkaampi. Lasten sovelluksessa kiroavista noidista on tullut siunauksen tujia. Eikö tämä ole upea kuva siunauksen voimasta: siellä missä siunataan, siellä ei voi kirota. Muistuttaahhan apostoli Paavalikin Raamatussa: "Rakkaus on kaikkea suurempi!"
Palmusunnuntain ovillamme kiertelevät "noidat" ovat hyvä osoitus siitä, että ei kulttuuria eikä perinteitä voi kahlita (=museoida). Me voimme kyllä kertoa vanhoista perinteistä lapsillemme, mutta emme me voi mitään sille, jos he toteuttavat niitä eri tavalla. Museossa olisi mahdotonta elää, vaikka siellä olisi kuinka mielenkiintoista tahansa.
Elämä on jatkuvaa muuttumista. Tämän muuttumisen pysäyttää vain kuolema. Palmusunnuntain muuttunut perinne on vain pieni osoitus muutoksista, joiden keskellä elämme. Muutoksiin voi ja pitääkin suhtautua kriittisesti, mutta niiden vastustaminen vain muutosten pelossa on turhaa voimien tuhlausta.
Niinpä toivotan kaikki ovellani kolkuttavat virpovat trullit tervetulleeksi. Heiltä saamani virpomisoksa ilahduttaa mieltäni vielä pitkään heidän jälkeensä.
Voi miten kaunis virpomisoksa! Ja hyvä oli taas tekstisikin.
VastaaPoistaOnko kuolema sitä että muuttuminen pysähtyy, vai tapahtuuko kuolemassa käänteentekevä muutos? Sitä joskus pysähdyn hetkeksi ajattelemaan, ja toivon että pääsen kuoleman jälkeen joko takaisin tälle planeetalle tai siirtymään johonkin erilaiseen maailmaan. Tykkään elämästäni jo nyt. Miksen tykkäisi seuraavastakin?
On kyllä todella kauniita virpomisvitsoja. Valo kuultaa niin nätisti läpi ja taustakin tuo esille värejä.
VastaaPoistaMinä tein juuri noin, että kerroin lapsille idän ja lännen perinteiden sekoittumisesta, ja siitä millaista virpominen on alunperin ollut. Sen jälkeen annoin heidän pukeutua miksi halusivat ja autoin siinä. He olivat pääsiäispupu ja nalle. :)
Askartelimme eilen vitsoja ja veimme ne illalla ortodoksikirkkoon siunattaviksi. Siskonihan on ortodoksi niin kuin kaksi vuotta sitten kirjoitin.
Kävimme myös vanhainkodissa virpomassa vanhuksia. Oli kivaa puolin ja toisin!
Vitsasi ovat näköjään ortodoksiperinteen mukaan juuri "oikeaoppisia", kolmihaaraisuus kuvastaa Pyhää Kolminaisuutta ja niissä on kukkia.
Hyvää Palmusunnuntaita!
Rita Kuolemassa tapahtuva pysähtyminen on sitä, mikä on meidän käsityskykymme havainnoitavissa. Filosofisesti ja teologisesti kuolemaa voidaan käsitellä enemmänkin, mutta tällöin liikutaan jo uskon alueella.
VastaaPoistaSahrami Huomasin itsekin tuon virpomisoksien "oikeaoppisuuden". Tosin karjalaisen perinteen mukaan koristeluun saisi käyttää vain samaa väriä ja samaa materiaalia. Mutta minusta nuo oksat ovat mainioita juuri tuollaisina.
Virpominen on varmaankin itäistä perinnettä, koska täällä Ruotsissa sitä ei tunneta. Pääsiäisoksia täällä kuitenkin koristellaan värikkäillä höyhenillä.
VastaaPoistaPääsiäisnoidat liikkuvat kiirastorstaina jakamassa pääsiäiskortteja karkkipalkalla.
Hauska saada tietoja Sahramin ja Jaskankin palmusunnuntaitouhuista.
VastaaPoistaKuolemassa tapahtuvan pysähtymisen me vielä elossa olevat havaitsemme ulkopuolisina, mutta ajattelin enemmänkin sitä miten itse sen koen kuollessani. Selvinnee aikanaan jos on selvitäkseen. Toiveeni on että homma ei pysähty, vaan muuttuu entistä paremmaksi :)
Rita: Sitähän minä työksenikin toivon, että homma muuttuu entistä paremmaksi viimeisen rajan tuolla puolen. Se on kuitenkin alue, jota on mahdotonta havainnoida. Ainoat havaintomme ovat omat mielikuvamme. Sellaisiksi lasken myös kertomukset, joissa ihmiset kertovat omista rajakokemuksistaan kuolemankynnyksellä. Johanneksen Ilmestyskirja Raamatussa on myös hyvä esimerkki siitä, miten inhimillisein käsittein yritetään kuvata sellaista, mihin käsityskykymme ei riitä. Taivaalliset kultakadut eivät minua kovasti kiehdo, jos Johanneksen kuvaus on ymmärrettävä konkreettisesti.
VastaaPoistaMeillä päin alkaa virpomiskulttuuri hiipua tai viimevuotiset noidat ovat kasvaneet ulos kaavuistaan, sillä yksikään lapsukainen ei käynyt oven takana virpomassa. Minäkin olisin mielelläni ottanut noin kauniin varvun!
VastaaPoistaMeillä Pohjanmaalla ei virvota Palmusunnuntaina vaan trullit kulkevat pääsiäislauantaina. Nykyään pikkutrullit virpovat ts. sanovat samat loitsut kuin ilmeisesti muualla päin on Palmusunnuntaisin tapana.
VastaaPoistaOmassa lapsuudessani ei täällä virvottu vaan olimme olevinamme pikkunoitia, jotka palkkaa vasten emme tehneet pahojamme.
Pääsiäiskokoilla lauantai-iltaisin pidettiin noidat poissa omilta kartanoilta. Oli tarkka aika milloin trullit saivat kulkea. Se liittyi Jeesuksen kamppailuun tuonelassa, muistaakseni.
Näin ennen vanhaan mutta eihän toki enää silloin 50-luvullakaan me enää noitiin uskottu. Mutta kivaa oli.
Trullit kulkevat taas ensi lauantaina ja kokot palavat. Ja kivaa on.
Hyvää Pääsiäistä sinulle Kimmo ja blogisivujasi seuraaville!
Tv: Pikkuliina
Todella kaunis oksa, kauniisti myös kuvattu. Ja todella kiinnostavaa pohdintaa. Sopii näin pitkäperjantaina hiljentyä miettimään. Kiitos!
VastaaPoista