Ilon sijasta saammekin riehuntaa, joka on kaukana siitä, mistä joulussa alunperin oli kyse. Rauhastakin tulee ongelma. Se luo tyhjiön, joka täyttyy vastakohdallaan. Kun sitten lopulta pääsemme itse jouluun, niin toivotus "Hyvää joulua" on parodioinut itsensä loppuun.
Kolumni päätty Samuli Parosen ajatelmaa demokratiasta mukaillen: Mitä tahansa joulu onkin, ainakaan se ei ole sitä, mihin sitä käytetään.
Olemmeko kadottaneet kyvyn valmistautua juhlaan? Täytyykö joulua oikeasti lähteä pakoon, jotta siitä kykenisi nauttimaan?
Juuri hetki sitten ajattelin samaa, että joulunodotus on ihan liian pitkä. Koko joulun hienous ehtii siinä latistua ja odotukset kasvavat aivan epärealistisiksi. Itse melkein toivon, että joulu olisi jo ohi, koska sitä on jo vatvottu viikkotolkulla ja markkinahumu sen kun yltyy. Missä on se rauha?
VastaaPoistaJouluevankeliumin pikainen lukaisu ennen mässäilyä ja lahjojen kimppuun käymistä tuntuu lähinnä kaksinaismoralismilta. Ainoa paikka, missä joulurauhan todella tuntee, on kirkko. Itse pyrin kyllä jatkossa muuttamaan perheen jouluperinteitä rauhallisempaan suuntaan.
Minä en joulun alla mene tympeisiin tavarataloihin. Kiertelen vanhan kaupungin pikkuliikkeitä, niissä on kauppiailla aina vaihtaa muutama sananen. Ei ehkä uskoisi, mutta se on hyvin rauhoittavaa. Jouluhumun pystyy välttämään ainakin osittain. Telkkarikin pysyy aika lailla kiinni, ei tarvitse katsoa mainoksia. Kotona puuhataan verkkaisesti joulujuttuja, minä askartelen, mies leipoo lapsen kanssa, yhdessä siivotaan. Joulupöytä laitetaan miehen ja siskon kanssa. Jouluaattona ennen ruokaa kuunnellaan siskon lukema jouluevankeliumi, hiljennytään. Ei joulua tarvitse lähteä muualle pakoon. Jouluhumua voi pakoilla kotoa käsinkin.
VastaaPoistaHelen Knight ja Katilein. Kiitos kommenteista. Annoitte minulle aiheen, mistä kirjoittaa seuraavaksi. Ei tosiaankaan ole pakko mennä hulinaan mukaan. Valinta on jokaisen oma.
VastaaPoista