29.6.09

Vielä vähän Seilistä


Seilissä on helppo pistäytyä päiväseltään. Yhteysalus poikkeaa laiturissa useamman kerran päivässä. Pitempää vierailua varten kannattaa olla yhteydessä Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitokseen. Tutkimuslaitos ei ole avoinna matkailijoille, mutta sopivan ryhmän mukana ovet saattavat avautua.

Minä olin Seilissä Janakkalan luonto ja ympäristö yhdistyksen 25 hengen ryhmän mukana. Kuulimme lyhyen esittelyn tutkimuslaitoksen toiminnasta ja kurkistimme vähän sisätiloihinkin. Saaressa on tänä kesänä myös erittäin hyvä opas, joka vei meidät huimalle aikamatkalle Seilin menneisyyteen. Majoituimme opiskelijoiden/tutkijoiden melko uusissa majoitustiloissa.

Seilin historia on hyvin puhuttelevaa. Saaren museokirkko kertoo siitä omalla olemassaolollaan. Kirkon sisätiloissa on jäljellä korkealla aidalla eristetty alue, jonne on ulkoa oma sisäänkäynti. Alue oli tarkoitettu saareen kootuille leprasairaille ja muille ympäristölle vaarallisiksi koetuille ihmisille. Jumalanpalveluksissa käynti kuului heidän hoitoonsa. Lepraan sairastuneiden paraneminen oli papin vallassa, sillä yksin hän kirjoitti heille parantumisesta kertovan todistuksen.

Leprasairaala perustettiin saareen 1620-luvulla. Sinne sijoitettiin leprapotilaiden lisäksi myös mielisairaita sekä muita ympäristölle vaarallisia ja parantumattomasti sairaita. Viimeinen leprapotilas kuoli vuonna 1785. Tämän jälkeen Seilissä toimi naisille tarkoitettu mielisairaala vuoteen 1962.

Hautausmaa on yhä edelleenkin käytössä. Puuristit kertovat omaa karua tarinaansa saaren menneisyydestä. Tosin leprapotilaiden haudat ovat jo kadonneet.