Seilissä on helppo pistäytyä päiväseltään. Yhteysalus poikkeaa laiturissa useamman kerran päivässä. Pitempää vierailua varten kannattaa olla yhteydessä Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitokseen. Tutkimuslaitos ei ole avoinna matkailijoille, mutta sopivan ryhmän mukana ovet saattavat avautua.
Minä olin Seilissä Janakkalan luonto ja ympäristö yhdistyksen 25 hengen ryhmän mukana. Kuulimme lyhyen esittelyn tutkimuslaitoksen toiminnasta ja kurkistimme vähän sisätiloihinkin. Saaressa on tänä kesänä myös erittäin hyvä opas, joka vei meidät huimalle aikamatkalle Seilin menneisyyteen. Majoituimme opiskelijoiden/tutkijoiden melko uusissa majoitustiloissa.
Seilin historia on hyvin puhuttelevaa. Saaren museokirkko kertoo siitä omalla olemassaolollaan. Kirkon sisätiloissa on jäljellä korkealla aidalla eristetty alue, jonne on ulkoa oma sisäänkäynti. Alue oli tarkoitettu saareen kootuille leprasairaille ja muille ympäristölle vaarallisiksi koetuille ihmisille. Jumalanpalveluksissa käynti kuului heidän hoitoonsa. Lepraan sairastuneiden paraneminen oli papin vallassa, sillä yksin hän kirjoitti heille parantumisesta kertovan todistuksen.
Leprasairaala perustettiin saareen 1620-luvulla. Sinne sijoitettiin leprapotilaiden lisäksi myös mielisairaita sekä muita ympäristölle vaarallisia ja parantumattomasti sairaita. Viimeinen leprapotilas kuoli vuonna 1785. Tämän jälkeen Seilissä toimi naisille tarkoitettu mielisairaala vuoteen 1962.
Hautausmaa on yhä edelleenkin käytössä. Puuristit kertovat omaa karua tarinaansa saaren menneisyydestä. Tosin leprapotilaiden haudat ovat jo kadonneet.
Kruunupyyssä on ollut metsänsiimeksessä samanlainen lebra/mielisairaala. Se toimi (muistaakseni) ensimmäisen satavuotiskauden ilman lääkäriä. Sinne vain ihmiset kuljetettiin ja jätettiin ja tulivat toimeen jos tulivat. Kuolivat pois aikanaan. Poissa silmistä, poissa mielistä.
VastaaPoistaKun sinne tuli ensimmäistä kertaa lääkäri niin paikkaa hieman kunnostettiin ja sairaat rupesivat saamaan jonkinlaista inhimillistä huomiota. Muutenkin kuin kirkon taholta.
Pieni rukoushuone tai kirkko siellä oli ja pappikin ainakin vieraili. Sitä kirkkoa on kunnostettu ja ilmeisesti siellä voi vieraillakin.
Mikähän mahtaa olla meidän aikamme lebrasairaala, jota jälkipolvet kauhistelevat?
T: Kaija
Mistälie tänne eksyinkään...
VastaaPoistaKävin tuolla kirkossa vuosia sitten.
Sen vahva tunnelma jäi mieleen ja
samoin vanhan hautausmaan ristit.
Ja kun seurasin tuota reissuasi, törmärin siihen Nauvon pensionaattiin.
Oliko se siinä ihan rannassa?
Vaikuttaa niin viehättävältä, että tekisi mieli mennä "testaamaan".
No eipä se vielä tähän loppunut.
Olemme näköjään samoilla poluilla kulkeneet.
Synnyin Hämeenlinnassa, ja tuo Aulanko on oikein tuttu paikka:)
Minäpä laitan tän osoitteesi talteen, ja tulen uuemman kerran...
Nauvon Majatalo Martta on kirkon vieressä keskellä kylää. Ei siis rannassa. Suosittelen testaamista - erityisesti sauna kannattaa kokea. Se on aivan uskomaton viritelmä!
VastaaPoista