Onneksi on Aulanko! - I´m happy that I am living near by Aulanko Park!

 Täällä oli mukava pitää evästaukoa. Eikös se ole retken päätarkoitus?

Here it was nice to have a cup of coffee or two today. 

I think it is a most important to have something to eat when you go out for a walk.

Kaikki eivät halunneet kävellä.

Everybody did not want to walk. 

Mutta kyllä kävelytietkin olivat ahkerasti käytössä.

But there were many people who ensoyed to walk. 

Myös koirat pääsivät ulkoilemaan.

Also dogs were alloved to have a walk. 

Osa tuli paikalle lentokoneella.

Some people came trough the air.

Hevosellakin pääsi tulemaan.

It was possible to come also with a horse.

Tätä on Aulanko!

This is Aulanko!

Lääkettä vaivaan

Flunssalääke parhaimmillaan!

Tuli influensa ja kaappasi kouriinsa vähät mitään rokotuksista välittämättä. Tai sitten olisin kai ollut jo kuoleman rajoilla ilman rokotusta. Nytkin on ihan riittävästi vaivaa. Alussa oli helpompaa, kun vaimo oli vielä terve. Sain sentään hoitoa ja huolenpitoa. Sitten tauti iski häneenkin ja nyt olemme kuin kakasi ikäloppua hitaasti köpöttelevää vanhusta. Kaikki mitä tehdään tapahtuu hyvin vaivalloisesti.

Kolmantena päivänä sain liikutettua itseni työterveydenhoitajan pakeille. Se olikin hyvä käynti. Lääkeeksi määrättiin greippiä, appelsiinia, hunajaa, jogurttia ja suussa sulavia herkkuja. Tuota herkkupuolta työterveydenhoitaja ei käynyt määrittelemään tarkemmin. Oma suu tietää parhaiten mikä suussa sulaa.

Niinpä poikkesin kotimatkalla kauppaan noutamaan lääkeainetarpeita. Kotona pilkoin kaksi greippiä ja yhden appelsiinin vatiin. Lisäsin mukaan ruokalusikallisen hunajaa ja laitoin seoksen vetäytymään. Siitä tulisi kahden hengen lääkeannokseni pohja. Sellaisenaan se näytti vielä kaipaavan jotakin.

Lääkereseptissäni mainittiin jogurtti. Päättelin, että kermavaahto ajaa saman asian, sillä onhan molemmilla yhteinen alkuperä. Niinpä jaoin seoksen kahteen annoskuppin. Viimeistelin pienellä nokareella kermavaahtoa ja kutsuin vaimoni lääkkeen ottoon. Tässä tosin toimin vastoin yleisiä lääkemääräyksiä, joiden mukaan itselle määrättyä lääkettä ei saa antaa toiselle. Riskinotto kuitenkin kannatti, sillä nyt meitä on kotona kaksi tyytyväistä potilasta odottamassa seuraavaa lääkeannosta. Vai kannattikohan se? Minähän sen lääkeannoksen joudun taas kasaamaan.

P.S. Anteeksi tuo kuvan keltaisuus. Kuumeisena ei jaksa miettiä värisävyjä kohdalleen. Ei edes hyvän lääkeen voimin.

Pienestä kiinni

Jeesuksen vertauksissa asian ydin on pienestä kiinni. Ajatellaanpa vaikka vertauksia sinapinsiemenestä ja hapatteesta (Matt. 13: 31-33). Sinapinsiemen on pieni siemen ja hapatetta tarvitaan taikinaan vain hyvin vähän, mutta molempien vaikutus on kokoansa suurempaa.

Samoin ajatellaan myös tämän vuotisessa Yhteisvastuukeräyksessä. Yllättävä elämänmuutos voi syöstä kenen tahansa talouden toivottomaan velkakierteeseen, jos säästöjä ei ole. Vuoden 2012 keräysvaroin Takuu-Säätiö käynnistää pienluottohankkeen, jossa taloudellisessa ahdingossa oleville ihmisille myönnetään matalakorkoisia pienlainoja, joiden avulla he voivat saada elämänsä ja taloutensa uudelleen hallintaan.

Elämä voi joskus olla pienestä kiinni!

Kuulin hiljattain tarinan pojasta, joka kulkee rannalla ja heittää hiekalla kituvia meritähtiä veteen. Ohikulkija sanoo hänelle, että urakka on turha: meritähtiä on lukemattomia eikä kukaan koskaan pysty pelastamaan niistä kaikkia. ”Ei tämä turhaa ole”, poika sanoo, ja nostaa meritähden maasta. ”Tälle meritähdelle tämä ei ole turhaa.”

Ohikulkijan ja pojan mittakaava on eri. Ohikulkija ajattelee mielessään kaikkia maailman meritähtiä. Tuota taustaa vasten pojan touhulla ei näytä olevan mitään merkitystä. Poika kuitenkin ajattelee kerrallaan vain yhtä meritähteä. Hänelle jo yksikin pelastunut meritähti on tärkeä.

Usein juuri mittakaava määrittelee sen mitä mieltä olemme mistäkin asiasta. Toisinaan on vaikea nähdä metsää puilta.

Jeesuksen vertaus sinapinsiemenestä antaa meille mittakaavan kristittynä elämiseen. Kaikki on kiinni pienestä. Meidän uskomme ja ymmärryksemme Jumalan suuruuden äärellä on verrattavissa sinapinsiemeneen. Häviävän vähän me voimme tietää Jumalan tahdosta. Kuitenkin me kiistelemme mielipiteistä ikään kuin meillä olisi hallussa koko Jumalan viisaus. Miten oppisimme ymmärtämään, että tietomme määrä on verrattavissa sinapinsiemeneen? Oman kulttuurimme ja aikakautemme lapsina joudumme tyytymään erittäin rajalliseen määrään ymmärrystä Jumalan salaisuuksia tutkiessamme. Eikä tilannetta helpota yhtään sekään, että myös Raamatun kirjoittajat ovat olleet saman lainalaisuuden sitomia.

Kirkkohistoria on tästä hyvä esimerkki. Kirkon koko 2000-vuotisen historian ajalta ei tunneta ainuttakaan hetkeä, jolloin kaikki olisi ollut yksimielisen selkeää. Jeesuksen oppilaat olivat koko ajan täysin ymmällään opettajansa puheista. Kun kirkko ajanlaskumme alussa alkoi saada muotoaan, ei syntynyt yhtä kirkkoa vaan monta hyvin erilaista kirkkoa. Sitten tuli vaihe, jossa tästä moneudesta yritettiin tehdä yksi. Se jäi kuitenkin yritykseksi. Kirkon itäinen haara oli jo tavoittamattomasti omilla teillään ja läntisenkin haaran yhtenäisyys pysyi kurissa vain näennäisesti ja lopulta sekin repesi. Tällä tiellä olemme yhä.

Näköalojemme kapeus tulle hyvin ilmi, kun luemme yhdessä Raamattua. Jos minä kiinnitän huomioni sinapinsiemenen pienuuteen, niin joku toinen taas näkee jo mielessään siemenestä kasvaneen sinappikasvin. Se voi hyvissä olosuhteissa kasvaa hyvinkin isoksi. Näin me kaksi erilaista lukijaa olemme Raamattua lukiessamme kuin tarinan poika ja ohikulkija. Erilainen mittakaavamme vie ajatuksemme hyvin erilaisille reiteille. Jumalan mittakaavassa puhumme yhä sinapinsiemenestä, vaikka omassa ihmisen mittakaavassamme saatamme havaita toisissamme suuriakin tiedollisia vajavaisuuksia.

On joskus pienestä kiinni, että löydämme keskenämme yhteisen totuuden säikeen, joka meitä kristittyinä yhdistää.

Yhteisvastuukeräyksen tämän vuotista kohdettakin voidaan tarkastella ainakin kahdesta eri näkökulmasta. Voimme ajatella, että velkakierteeseen joutuminen on jokaisen oma häpeä. Mitäs meni elämään yli varojensa. Erityisen loukkaavaksi koetaan, jos velkakierre johtuu kulutusluotoista eli on menty ostamaan lainarahalla sellaista mitä ei välttämättä olisi tarvinnut. Toinen näkökulma on nähdä velkakierre velallisen näkökulmasta. Hänelle on tärkeää saada apua tilanteeseen, josta ei omin avuin selviä.

Jeesuksen käyttämät esimerkit sinapinsiemenestä ja taikinaan laitettavasta hapatteesta ovat kuva siitä, miten Jumalan toimintakin on samalla tavoin pienestä alkavaa. Kristittyinä meitä kutsutaan luottamaan näihin pieniin alkuihin. Erityisesti tätä luottamusta kysytään silloin, kun nämä alut näyttävät johtavan odottamattomiin suuntiin. Oma sinapinsiemenen kokoinen näkökulmamme antaa meille itsellemme hyvin rajalliset näkymät. Alku ei ole vielä lopputulos, joten on oltava kärsivällisiä ja luotettava Jumalan johdatukseen. Jumalan sanan kohdatessa ihmisen sydämen, se alkaa vaikuttaa vähän kerrallaan ja aivan omalla tavallaan. Uusia asioita alkaa itää mielessä ja sydämessä. Elämän valinnoissa alkaa näkyä uusia piirteitä. Se on aina Jumalan työ ihmisen sydämessä, kun elämään tulee uutta sisältöä. Tähän työhön sekaantuessamme me ihmiset saamme aikaan vain eripuraa ja turhia sanakiistoja.

Joskus voi näyttää siltä, että Jumalan työ toisissa ihmisissä näyttää  täysin turhalta. Tuo toinen ihminen kun ei näytä yhtään muuttuvan samanlaiseksi kuin mitä itse olen. Vaikeinta on ymmärtää Jumalan työn edistymistä ihmisessä, jonka koko olemus huokuu hämmentävää erilaisuutta.

Elämä ja usko on pienestä kiinni. Iloitkaamme siitä.

Yhdessä kaikessa erilaisuudessamme pidetään mielessä virren 525 viimeinen säkeistö:

Suurempi kuin sydämemme,

Suurempi kuin ihmistyö,

Hiljaisuus on rukouksen,

Siinä Luojan sydän lyö.

Siinä itse, armon henki,

Uupunutta uudistat.

Annat kasvullemme aikaa,

Uuteen työhön valmistat.

Se on talvea nyt! It is a winter now!

Terveisiä Janakkalasta!

Greetings from Janakkala!

Etsitään toisistamme hyvää ja kaunista!

Jeesuksen saarna (Luuk. 4: 16-21) Nasaretin synagogassa on lyhyt ja ytimekäs: »Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.» Näillä muutamilla sanoilla Jeesus osui suoraan kuulijoiden sisimpään.

Monet kokivat Jeesuksen saarnan itseään loukkaavaksi. Niinpä he olisivat halunneet työntää hänet alas jyrkänteeltä (Luuk. 4:29).

Ärsyttäminen ei ole vaikeaa. Eihän siihen tarvita kuin muutama huonosti tai tarkoituksella valittu sana, niin riita on valmis. Mutta tehdä se niin kuin Jeesus teki, se onkin jo aivan toinen juttu.

Jeesus ei tahallisesti koetellut kuulijoiden sietokykyä, mutta ei hän myöskään pelännyt tarttua kipeisiin aiheisiin. Luettuaan Nasaretin synagogassa katkelman Jesajan kirjan luvusta 61, hän kommentoi sitä muutamalla ja tarkoin harkituilla sanoilla. Jeesuksen saarnan laittoi ihmiset miettimään asioita, joista ei olisi saanut puhua – ei ainakaan siten kuin Jeesus sen teki. Monet kokivat Jeesuksen ravistelevan sanoillaan koko yhteiskunnan perustaa. Siksi hänet olisi haluttu vaientaa työntämällä alas jyrkänteeltä.

Jeesuksen aikana elämisen rajat määriteltiin kunnian ja häpeän kautta. Kunnia merkitsi arvostusta, jonka sai joko syntyperän tai oman ansion mukaan. Perinteisesti ajateltiin, että kirjoitukset kuuluivat vain niille, jotka olivat sen arvoisia. Köyhät eivät olleet minkään arvoisia. Profeettojen kirjoituksissa heidät kyllä nostettiin muiden rinnalle, mutta ihmisten arkipäivässä köyhyys oli häpeä. Ei olisi saanut Jeesuksen tavoin sanoa, että hyvä sanoma kuului myös köyhille.

Tässä kohdin on hyvä pysähtyä miettimään miten me itse käytämme hyvää sanomaa? Olemmeko me valmiit jakamaan sitä kaikille ilman ehtoja? Vai kieltäydymmekö suomasta edes pientä ystävällistä katsetta ihmiselle, joka mielestämme ei ole sitä ansainnut?

Kunnia ja häpeä eivät enää suomalaisessa kulttuurissa määrittele elämää samassa mitassa kuin ajanlaskumme alussa. Tilalle on tullut jotain muuta. Nettimaailmassa on yleistynyt toisten ihmisten virheiden kaivelu. Lähes jokainen hyvin alkanut keskustelu internetin keskustelupalstoilla loppuu siihen, että areenan valtaavat kaiken keskustelun sammuttavat tuomion julistajat. Moni on ominut sananvapauden luvaksi sanoa mitä sylki suuhun tuo. Ei tunnu olevan mitään väliä sillä, miten viesti ymmärretään. Vastapuolen kuuntelemista ei edes yritetä.

Näinkö me toimimme myös toinen toistemme suhteen? Eihän kukaan meistä ole virheetön! Jokainen meistä erehtyy ja tekee vääriä valintoja. Missä on armollisuus? Missä on tuo Jeesuksen osoittama kaikki rajat ylittävä hyväksyvä katse? Eikö olisi tärkeämpää vahvistaa sitä hyvää, mitä jokaisesta ihmisestä löytyy kuin kaivella virheitä, joiden vatvomisesta ei koskaan seuraa mitään hyvää.

Vangit olivat Jeesuksen aikana ihmisiä, joilta oli riistetty vapaus usein hyvinkin mielivaltaisista syistä. Jos syntyperäsi mukaan et ollut syntynyt arvostettujen joukkoon, niin jouduit vangituksi hyvinkin vähäpätöisistä syistä toisin kuin sinua ylempänä olevat. Jeesus loukkasi hyväosaisten kunniaa julistamalla vapautusta vangituille.

Jos ihminen ei saa koskaan osakseen hyväksyvää katsetta, niin hän kokee olevansa oman elämänsä vanki. Ei sitä kykene luottamaan itseensä, jos ei koe olevansa hyväksytty toistenkaan silmissä. Tehokkain tapa syrjiä toista on olla katsomatta häntä. Jokainen meistä voi omalla kohdallaan miettiä millaisia ihmisiä ei voi sietää ja miksi.

Sokeus oli ajanlaskumme alussa sairaus, joka johti väistämättä yhteisön ulkopuolelle. Kun kerran oli sinne joutunut, niin pääsy takaisin oli lähes mahdotonta. Ajateltiin, että sairaus oli rangaistus ja sairastuneella oli siihen syynsä. Mitä vakavampi sairaus, sitä suurempi häpeä. Jeesuksen mukaan sairaus ei kuitenkaan ollut Jumalan rangaistus. Tämä loukkasi terveitä.

Me suhtaudumme sairauteen nykyisin eri tavalla, mutta erilaisuuden sietokyvyn suhteen liikumme yhä samoilla linjoilla. Slogan ”Suomi suomalaisille!” kertoo erilaisuuden pelosta. Vain samanlaiset, vain samaa syntyperää olevat, vain samoin ajattelevat kuuluvat joukkoon. Pysykööt muualla kaikki muut. Näin ajatellen me toimimme juuri niin kuin Jeesuksen ajan ihmiset.

Jeesuksen ajan yhteiskunnassa kunniallisuutta ja arvostusta ylläpidettiin sulkemalla ulkopuolelle kaikki se mikä ei kuulunut kuvaan. Merkitystä oli vain sillä, mikä oli sisäpuolella, osana kunniallista yhteisöä. Ulkopuolella olevilla ei ollut arvoa. Siksi heidän sortamistaan ei pidetty sortona. Se oli oikeutettua. Mitä alemmaksi ja näkymättömämmäksi häpeä saatiin poljettua, sitä suurempi oli oma kunnia. Tästä syystä Jeesuksen vapauden julistus sorretuille uhmasi koko yhteisön olemassaoloa.

Internetissä ja lehtien yleisönosastoilla tämä toiset ulkopuolelle sulkeva asenne suorastaan iskee silmille. Armollisuus ja avoin vuorovaikutus eivät tunnu olevan kovinkaan suosiossa. Mutta jos luovumme rakkaudesta ja armosta, olemme tuhon tiellä.

Jeesuksen saarna Nasaretin synagogassa perustui Jesa-jan kirjan ennustukseen riemuvuodesta. Näin Jeesus liittyi läheisesti juutalaisuudessa vallinneeseen odotukseen, jonka mukaan lopunajan riemunvuotena yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus toteutuu. Uutta ja loukkaavaa oli kuitenkin sen tuominen nykyhetkeen – keskelle ihmisten arkea.

Jeesuksen riemuvuoteen liittyvä ”saarna” yhteiskunnallisesta vapautuksesta antaa oikeuden ja velvollisuuden erityisesti kirkossa tehdylle diakoniatyölle ja samalla se haastaa jokaisen meistä. Kirkkona me olemme lunastetut vapaaksi synnin ja ahneuden orjuudesta palvelemaan ja edistämään lopunajan riemuvuoden saapumista maailmaan. Ahneuden ja itsekkyyden maailmassa me olemme kutsuttuja huolehtimaan jokaisesta. Jakamaan armoa ja rakkautta. Antamaa anteeksi ja pyytämään anteeksi. Luomaan toinen toisillemme hyväksyviä katseita, jotta oppisimme näkemään sen mikä toisessa ihmisessä on hyvää ja kaunista.

Jumalan rakkaus ei erottele ketään. Siksi mekin saamme olla vapaat erottelusta.

Joulujuttuja - What we did on holidays?

Koristelimme kuusen.

We decorated our christmas tree. 

Ulkoilimme hieman. Löysimme metsästä hieman suppilovahveroita! 

We went out a little bit and we found some svamps in woods!

Opin uuden tavan tehdä pipareita.

I learned a new way to do christmas biscuits.

Näitä pipareita ei syöty.

These are not for eating. 

Pipareista tuli upea joulukoriste keittiöömme.

We used these biscuits when decorating our kitchen.

Älkää pelätkö! Do not be afraid!

Hyvät blogiystävät ja kaikki muutkin! Joulun viettomme on nyt alkanut. Jos kellä on ollut kiireitä, niin nyt ne ovat takanapäin. Myös sille, joka vasta nyt havahtuu joulun viettoon, hänellekin on joulu jo koittanut.

Olitpa yksin tai perheen tai ystävien parissa. Joka tapauksessa joulun sanoma kuuluu myös sinulle.

Joulun evankeliumi (Luuk. 2: 1-14) kertoo Jumalasta, joka tulee meidän luoksemme. Sehän tarkoittaa, että meidän ei tarvitse edes osata mennä hänen luokseen. Me saamme vain olla ja kuunnella.

Kuunteleminen on vastaanottamista. Niin tekivät myös kedon paimenet, jotka tulivat yllätetyiksi lammaslaumojensa keskellä. Betlehemin asukkaat nukkuivat. Heistä ei kerrota, mutta tuskinpa yöllinen tapahtuma jäi heiltä huomaamatta. Uutinen seimeen syntyneestä lapsesta saavutti heidät viimeistään aamulla. Tarkoittihan enkeli sanomansa koko kansalle. Tänä päivänä siitä puhuttaisiin heti aamuTV:n uutisissa.

Jouluevankeliumi ei sisällä ensimmäistäkään vaatimusta. Evankeliumissa enkelin viesti on selkeä: ”Älkää pelätkö!”

Vaikka elämä kuinka pelottaisi,

vaikka kuolema olisi koskettanut läheltä,

vaikka rakkaus olisi loppunut pettymyksiin,

vaikka yksinäisyys on yhä useamman seuralainen,

vaikka usko tuntuu olevan itsestä hyvin kaukana,

-  ei ole syytä pelkoon.

Pelko lamaannuttaa. Pelko tekee epävarmaksi. Pelko sokaisee ja vie kohti näköalattomuutta. Siksi kannattaa kuunnella enkelin viestiä:

”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”

Tämä sanoma on kuin kirkkaasti loistava tähti. Tämä tähti loistaa koko vuoden seuraavaan jouluun asti ja taas joulusta jouluun.

Tänään täällä kirkossa saamme rukoilla, että joulun tähden hehku saisi johdattaa meitä läpi elämän. Silloin tie on oikea. Se on ainoa oikea, koska siinä ei ole pelkoa.

Pelon sijaan tämä tie on täynnä ihmettelyä.

Tällä tiellä minua itseäni on kuluneena adventtina puhutellut arkkipiispamme Kari Mäkisen jouluruno, jonka hän kirjoitti 25 vuotta sitten (Hämärässä kypsyy aamu, 1986). Runo kuuluu näin:

Ja tapahtui niinä päivinä,

kun hämärän suruverkko lepäsi kaupungin päällä,

kun kadunkulmissa jaettiin mitattua totuutta,

kun ihmisten kohina hiljeni ja maailma

alkoi olla valmiiksi selitetty,

tapahtui,

että paimenet tulivat vuorilta keskellä yötä,

huilun valoisat äänet satojen seinien läpi.

Varovasti he astuivat ruskeaa lunta,

Kylmien öitten kovettamilla käsillään tarttuivat kädestä,

kertoivat paimenlauluista paksulla äänellä

lapsesta

joka oli syntynyt.

Ja katso: puhe vahvistui puista,

Tuuli kuljetti sanoja, harmaat linnut huusivat

Ja kaikki jotka sen kuulivat

ihmettelivät.

Joulun tähti ei ole minnekään kadonnut eikä enkelin viesti ole laannut. Se on yhä vieläkin kuultavissa: ”Älkää pelätkö!”

Saat siis panna pelkosi pois ja seurata tähteä. Se loistaa juuri sinulle – meille jokaiselle.

Tätä toivon ja rukoilen sinulle.

Jouluterveisin

Kimmo Hurri

Kiireetöntä joulua! Do not hurry, it is Christmas!

Kiire ei ole joulun syy.

Se on meissä itsessämme.

Joulu on kutsu pysähtymään.

Vain pysähtyessään voi tarkistaa

minne on menossa

vai onko menossa ollenkaan.

Kaksi tuntia Maarianhaminasta etelään

Kaksi tuntia tarvitaan, jos veneenä on vanha kalastusvene, joka etenee pehmeästi aaltoja hyväillen. Sitten ollaan Lågskärissä. Kuvan värisävyt syntyivät, kun mietin tänään 94-vuotiasta Suomea.

Det tar två timmar från Marienhamn till Lågskär med en gammal fiskbåt. Men det är värd att åka!

Pearls from Florence - Firenzen helmiä

Flume Arno

 San Leonardo

 Azurro

 Una gatto

Un passero 

Una canzone belle

Florence by night - Firenzen öitä

 Ilta on vielä nuori.

A night is just in the beginning.

 Duomo on varsin näyttävä ilta-asussaan.

Duomo is quite amazing in it's nightdress.

 Ympäri käydään.

We are walking around Duomo.

 Romdraculas

 Piazza della Repubblica

 Via dello Speziali

 Via dello Canonica

 Siellä jossakin.

Somewhere there.

Matkalla nukkumaan.

On the way to sleep.

Katukuvausta Firenzessä - Street photography in Florence

Katukuvaus on siitä mielenkiintoista, että siinä täytyy olla nopea huomaamaan tilanteet. Kameran asetusten täytyy olla valmina. Niitä ei ehdi enää kuvaushetkellä muttamaan.

Here there are some samples of my street photography practicing works. You have no time to think when you are taking fotos on the street.

Japanilaiset ovat yleensä helppoja kuvattavia. He poseeraavat yleensä mielellään kuvissa. Tämä nuori nainen poseerasi ystävälleen, joka oli kameran takana. Minä satuin paikalle siihen samaan hetkeen. Tuo sormen ojennus oli hetkessä ohi, mutta onnistuin saamaan sen kuvaan.

Minun piti alunperin ottaa kuva vain tuosta ikkunasta muistaakseni myöhemmin liikkeen, missä olin juuri käynyt. Sitten kuulin askelia ja huomasin jonkun lähestyvän. Päätin odottaa, että nainen pääsee valoon.

Kuvasin sadetta Firenzen kaduilla. Oli harmaata ja ihmiset kulkivat sateenvarjojensa alla. Sitten yhäkkiä näin vaaleanpunaista tummien ihmisten keskellä. Ohikulkevien ihmisten väliin repesi pienen pieneksi hetkeksi aukko ja siihen väliin astui nainen vaaleanpunaisessa sadetakissaan.

La bella Firenze colpisce sempre!

Kaunis Firenze tekee aina vaikutuksen.

Minäkin sain siitä osani.

P.S. Kunhan tästä selviän, kerron matkastani lisää.

Turistina Seinäjoella - As a turist in Seinäjoki

Seinäjoen ylpeys. Alvar Aalto kokonaisuus: 

kirjasto, teatteri ja kaupungintalo (vasemmalta oikealle). 

This is what they are proud of in Seinäjoki: 

the library, the theatre and the Town House (from left to right).

Lakeuden Risti kirkko

The Church on Lakeuden Risti

Vielä kerran...

Once again...

Kaupingintalon terassinurmikko

The lawn on the Town House

Vanhasta on tehty uutta. Vanha rautatieläisten talo on muuntunut hotelliksi.

A renovation of this old railwaymens house chanced this to a hotel.

Seinäjoen tangomarkkinat ovat jättäneet jälkensä.

Tango market in Seinäki has left its mark on the road.

Löytyihän väriäkin!

Finally I found some colors!

Tämä pieni puisto on minusta hyvin kiinnostava.

This little park is very interesting I think.

Mutta nyt alan tähyillä jo muita maisemia...

But now I will start to watch something new...

Eka kertaa Seinäjoella

Tiistai valkeni harmaana. Tein pienen aamukävelyn ajatuksena valokuvata syksyistä Seinäjokea. Lakeuden Risti kirkko on osa Alvar Aaallon suunnittelemaa kaupungin kulttuuri ja hallintokeskusta.

Harmaana aamuna väritkin tahtoivat kadota harmauteen. Toivottavasti huomenna on parempi kuvaussää.

Hetki sitten

makailin meren rannalla. Katselin aaltoja. Meren jatkuvaa liikettä.

Kiveksi jähmettynyt ranta on ja pysyy. Se ei olisi mitään ilman tuota meressä tapahtuvaa jatkuvaa muutosta.

Elävä vesi mahdollistaa rannalla myös elämän. Ilman sitä olisi vain elotonta kiveä.