Olen koukussa lumikenkäilyyn. Se tapahtui heti ensikenkäilyssä. Lunta ei tosin ollut paljoa, mutta kuitenkin juuri sen verran, että pääsin tuntumaan.Lumikengillä pääsee paikkoihin, joihin ei suksilla ole asiaa. Siinä niiden viehätys. Haittapuolena on kävelystä koituva kova ääni. Lumi narskuu aika tavalla askelten alla. Tunsin olevani kuin norsu posliinikaupassa yrittäessäni hiipiä lumikengillä ottamaan kuvaa koskikarasta. Vasta lähempänä kosken pauhua onnistuin pääsemään kuvausetäisyydelle.
Kävely vaatii aluksi hieman totuttelua: kävely tapahtuu aavistuksen tavanomaista leveämmässä haara-asennossa. On myös varottava, ettei astu toisen jalan lumikengän päälle. Ylämäessä askel ei lipsu, mutta on käveltävä suoraan - ei sivuttain. Alaspäin tulo on vaikeampaa. Jyrkässä alamäessä kantapään lukitus on laitettava päälle, ettei lennä nokalleen.
Lumen narskunta... millainen ääni se olikaan, en enää muista. Kiva kun kerroit lumikenkäilystä ja näytit pari kuvaakin - tuli hetkeksi ihan talvinen olo!
VastaaPoistaPS. Mä avasin kuvablogini uudestaan. Sun täytyy päivittää blogilistaasi taas. =(
Hei!Onko lumikenkäily helpmpaa kuin rullaluistelu? Omistatko omat kengät? Onko ikärajaa kenkäilylle?
VastaaPoistaRullaluistelua en ole koskaan kokeillut, mutta oletan lumikenkäilyn olevan helpompaa. Ainakaan tässä ei pääse kaatumaan yhtä helposti ja vauhtikin on hitaampaa.
VastaaPoistaEn omista omia lumikenkiä. Jos nyt kevättalven tarjouksissa tulevat sellaiset sopivalla hinnalla vastaan, niin ehkä teen kaupat.
Lumikenkäilylle ei ole yläikärajaa. Alaikäraja menee kai jossain siinä, kuinka kengät sopivat siteisiin.
Tuli heti mieleeni eräät jäljet, jotka näin Virpiniemessä, Haukiputaalla. Laitoin kuvan blogiini niistä. ;)
VastaaPoistaItse kävelin ihan tavallisilla kengillä pitkin metsää ja moottorikelkanjälkiä. Oli niin vähän lunta, että lumikengät olisivat olleet vain "turhakkeet". Ihmettelinkin moista kävelyä moottorikelkkajäljen vieressä. Mutta ehkä siinä testattiin kenkiä kunnon olosuhteita varten?