25.2.08

Lumikenkäilyä

Olen koukussa lumikenkäilyyn. Se tapahtui heti ensikenkäilyssä. Lunta ei tosin ollut paljoa, mutta kuitenkin juuri sen verran, että pääsin tuntumaan.

Lumikengillä pääsee paikkoihin, joihin ei suksilla ole asiaa. Siinä niiden viehätys. Haittapuolena on kävelystä koituva kova ääni. Lumi narskuu aika tavalla askelten alla. Tunsin olevani kuin norsu posliinikaupassa yrittäessäni hiipiä lumikengillä ottamaan kuvaa koskikarasta. Vasta lähempänä kosken pauhua onnistuin pääsemään kuvausetäisyydelle.
Kävely vaatii aluksi hieman totuttelua: kävely tapahtuu aavistuksen tavanomaista leveämmässä haara-asennossa. On myös varottava, ettei astu toisen jalan lumikengän päälle. Ylämäessä askel ei lipsu, mutta on käveltävä suoraan - ei sivuttain. Alaspäin tulo on vaikeampaa. Jyrkässä alamäessä kantapään lukitus on laitettava päälle, ettei lennä nokalleen.