8.3.09

Huijari ja huora

Naishahmo Ateenan Akropoliksen museossa


Johdanto

Tänään kirkossa luettiin Raamatusta kahdesta erilaisesta ihmisestä: huijarista 1. Moos. 32: 23-32 ja huorasta Luuk. 7: 36-50.

Ensimmäinen on pettänyt kaikki läheisensä: kaksoisveljensä, isänsä ja enonsa. Hänen nimensä on Jaakob. Hän on nimensä veroinen mies, sillä nimi Jaakob muistuttaa heprean sanaa aqab 'hän pettää'. Veli Esau onkin kuvannut häntä näin: ”Ei häntä suotta Jaakobiksi sanota. Hän on pettänyt minut kahteen kertaan.” (1. Moos. 27:36) Raamattu ei kaunistele Jaakobin elämää. Jos hän eläisi tänään, me emme voisi välttyä kohtaamasta häntä iltapäivälehtien lööpeissä.

Toisena meille esitellään kaupungilla tunnettu seksityöläinen. Raamattu ei tosin käytä hänestä tätä nimitystä, mutta naisen syntinen elämä tarkoittaa nykykielellä seksityöläistä, prostituoitua, huoraa... Naisen nimeä Luukas ei kerro.

Jaakobin paini

Olette varmaan kuulleet käsitteestä 'Jaakobin paini'. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen joutuu ratkaisemaan suuren sisäisen ristiriidan. Sisäinen ristiriita taas on seurausta vääristä valinnoista, joita on elämän aikana tullut tehtyä ja lopulta on edessä hetki, jolloin valinnoistaan joutuu vastuuseen. Näin käy ennemmin tai myöhemmin.

Jaakob oli luovinut elämässään eteenpäin viekkaudella ja petoksella. Nyt edessä oli kohtaaminen Esaun kanssa. Viimeiseen asti Jaakob on yrittänyt välttää tätä kohtaamista, mutta nyt ei ole enää vaihtoehtoja. Esau on tulossa hänen luokseen neljänsadan miehen kanssa heti aamun valjettua.

Yöllä ennen Esaun tapaamista Jaakob käy merkillisen kamppailun oudon miehen kanssa. Tuossa painissa ovat kaikki keinot sallittuja. Niinpä Jaakob taistelee henkensä edestä.

Perinteisen tulkinnan mukaan Jaakob painii omantuntonsa kanssa. Sisimmässä huutava ääni vaatii häntä tilille kaikesta menneestä. Ehkä kamppailussa on kyse siitä, että Jaakob haluaisi selvitä pälkähästä niin kuin aina ennenkin. Ehkä hän haluaisi paeta tai kadota tai tehdä mitä tahansa muuta kuin sitä, mikä häntä odottaa. Aikaa on vain tämä yö, sillä aamun valjettua hän joutuu julkisesti Esaun eteen selvittämään tekemisiään.

Väistämättä aamu kuitenkin valkenee. Jaakobin vaihtoehdot ovat yön aikana huvenneet siihen ainoaan, jota hän kaikin tavoin yrittänyt välttää. Tapaaminen Esaun kanssa on nyt väistämättömästi edessä. Öisessä taistelussa Jaakob nyrjäytti lonkkansa. Ontuen hän lähtee tapaamiseen. Mutta mukana on muutakin. Jaakob on saanut siunauksen. Vanhat synnit on anteeksi annettu. Kipu lonkassa muistuttaa menneestä. Mutta Jaakob voi nyt elää menneisyytensä kanssa, olla sen kanssa kasvotusten luhistumatta. Hän on tullut siunatuksi, vaikka ontuukin yhä.

Häivähdys erotiikkaa

Nuhteeton fariseus Simon puolestaan on järjestänyt ruokapidot ja kutsunut Jeesuksen seurueineen vieraaksi. Tuskin ateriointi oli päässyt alkuun, kun tapahtuu skandaali. Tilaisuuden keskeyttää nainen, jolla ei olisi pitänyt olla mitään asiaa koko taloon.

Kuvittelepa tilanne omaan kotiisi. Olet järjestänyt kotiisi tärkeät ja hienot juhlat. Äkkiä kuokkavieraaksi tunkeutuu paikkakunnalla kaikkien tuntema prostituoitu ja änkeää itsensä vielä juhlan päähenkilön viereen. Mitä tekisit? Olisivatko juhlasi pilalla?

Simonin mielestä nainen pilasi juhlat. Asiaa pahensi lisäksi Jeesuksen käytös. Hän ei kieltänyt naista, vaan antoi hänen touhuta öljynsä kanssa. Jeesus käyttäytyi aivan kuin ei olisi tiennyt kuka nainen on. Naisen ammatin tuntien kohtauksessa oli luonnollisesti mukana myös eroottista värinää. Divaanilla makaa mies ja nainen jalkopäässä voitelee jalkoja öljyllä ja lopuksi kuivaa ne hiuksillaan. Luulenpa naisen tehneen työnsä niin hyvin kuin hän sen vain oman ammattinsa taitajana osasi. Simon järkyttyi näkemästään. Erityisesti Jeesuksen käytös oli hänestä loukkaavaa. Nainen sai rauhassa tehdä mitä tekee. Jeesus ei tehnyt mitään estääkseen häntä. Tällaista skandaalia Simon ei olisi halunnut omaan kotiinsa mistään hinnasta.

Nainen ei Jaakobin tavoin käy taistelua omantuntonsa kanssa eikä ylipäänsä minkään kanssa. Hän lähestyy Jeesusta sillä ainoalla tavalla, jonka hän osasi. Hän tosin itki, mutta muita katumuksen merkkejä eivät Simon ja muut läsnäolijat huomanneet. Päinvastoin hellin käsin nainen voiteli Jeesuksen jalat, kuivasi ne hiuksillaan ja viimeisteli työnsä runsain suudelmin.

Lopuksi Jeesus sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi. Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”

Jumala ei ole niin kuin me

Mitä tämä on? Israelin kantaisä Jaakob kävi vastaavassa tilanteessa verissä päin taistelua elämästään ja nyrjäytti lonkkansa. Nyt tämä pahamaineinen nainen saa saman siunauksen aivan väärin perustein. Tältä se ainakin näyttää.

Naisen ei tarvinnut Jaakobin tavoin yrittää välttää julkista häpeää, sillä häpeän kanssa hän oli tottunut jo elämään. Siksi nainen oli valmis vastaanottamaan Jumalan puhuttelun ilman taistelua. Naisella ei ollut elämässään mitään salattavaa.

Vaikeinta on niillä, jotka yrittävät pitää julkisivunsa nuhteettomina sullomalla luurangot kaappiin. Tällaiset ihmiset eivät uskalla myöntää edes itselleen, että heillä on sisimmässään selvittämättömiä asioita. Mitä suurempia ovat salaisuudet, sitä tiukempi on julkisivun nuhteettomuus. Jossain vaiheessa edessä on kuitenkin kivulias Jaakobin paini. Sitä ei voi loputtomiin välttää.

Vähemmällä pääsevät he, jotka ovat jo katsoneet itseään peilistä ja myöntäneet oikeaksi sen mitä näkevät. Heidän ei tarvitse enää painia.

Loppusanat

Kun me joudumme omantuntomme kanssa kamppailemaan, olimmepa sitten julki- tai salasyntisiä, nämä kaksi kertomusta muistuttavat meille, että anteeksiantamus, siunaus ja uusi alku on tarkoitettu kaikille. Heille, jotka kamppailevat verissä päin omantuntonsa kanssa. Mutta myös heille, jotka Luukkaan evankeliumin naisen tavoin kömpelösti ja ehkä epäkorrektillakin tavalla lähestyvät Jumalaa.

Tähän minä uskon.