26.3.09

Näitä mietin tänään

Uusi elämä puskee läpi jäätyneen maan.
Joka kevät jaksan tätä ihmetellä.

Kevään korvilla on Suomessakin käynnistelty mainoskampanjaa
"Jumalaa tuskin on olemassa. 
Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä."

Mainos ei ilmeisesti ole suunnattu minulle. Omassa mielessäni tuo mainoslause kääntyy muotoon:
"Jumala on olemassa. 
Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä."

Toisaalta ymmärrän hyvin, mistä tuo mainoslause nousee. Kristinuskollakin on oma pimeä puolensa, mitä on käytetty ja käytetään hyväksi. Uskon nimissä rakennetaan muureja, sälytetään taakkoja, puukotetaan selkään ja lukitaan kahleita. Olen minä tähän itsekin törmännyt. Nuoruuden mustavalkoisuudessa siihen jopa uskoin. 

Jumalan olemassaoloa voidaan tuskin koskaan todistaa. En itse asiassa ole edes kiinnostunut sellaisista todisteista. Mitä minä niillä tekisin?

Jumala on jotakin,
joka tapahtuu. 
Jumala on tie, 
jota saan kulkea.
Jumala on mahdollisuus, 
uusi ulottuvuus toiseen todellisuuteen. 

Kaksi asiaa on minulle tärkeitä: 
armo ja siunaus. 
Näiden kahden avulla ymmärrän, 
että Jumala on. 
Voin siis lopettaa murehtimisen 
ja nauttia elämästä.

Tärkeintä elämässä on pitää jalat maassa 
silloinkin kun mieli tavoittelee taivaita.