Aikuistuuko ihmiskunta koskaan?

Alexis Kouros haastoi Helsingin Sanomissa kirjailijapuheenvuorossa 27.12.2009 ihmiskunnan aikuistumaan: "Ihmiskunnan pitää aikuistua. Jos ihminen pystyy horjuttamaan elämän tasapainoa, hän pystyy sen myös korjaamaan."

En ole ihan varma voisiko tämä olla näin yksinkertaista. Kouroksen kirjoitus laittoi kuitenkin miettimään. Ehkä sittenkin toivon tähti vielä loistaa ihmiskunnalle. Näin ainakin haluan ajatella.

"Viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana ihminen on muokannut maapalloa enemmän kuin kaikki aiemmat sukupolvet yhteensä. Muutokset ovat olleet lukuttavia ja tuhoisia. Toisaalta tietoisuutemme maapallon ja ihmisen vuorovaikutuksesta ei ole koskaan ollut näin suuri."

Tätästä muuttumisen nopeudesta muistan lukeneeni jostain kirjasta jo yli kymmenen vuotta sitten. Asia on siis ainakin tutkijapiireissä tiedostettu jo kauan sitten. Mutta jos muutos on näin nopea nyt, niin millaiseksi se kehittyy seuraavan 50 vuoden aikana? Kykenemmekö hallitsemaan itse aiheuttamaamme muutosta jos vauhti tästä vielä kiihtyy? Kööpenhaminan ilmastokokous osoitti, että ihmiskunta on melkoisen erimielinen käytännön ratkaisuista, vaikka tosiasioista vielä jotenkin oltaisiinkin yksimielisiä.

"Väkivalta konfliktien ratkaisukeinona jää pidemmällä aikavälillä historiaan. Jo Vietnamin sodan jälkeen monet asiantuntijat arvioivat, että sotilaallisen voiman merkitys on mennyttä. Nyt Irakin ja Afganistanin sodat ovat vahvistaneet käsitystä, ettei muiden kansojen, alueiden tai maiden valloittaminen väkivalloin ole mahdollista. On voitettava sydämet ja mielet."

Voi kunpa tämä olisikin näin selkeää. Pelkäänpä. että aina tulee olemaan "talebanenja" ja "al-gaidoja", jotka turvautuvat häikäilemättä väkivaltaan päästääkseen päämääräänsä. Miten heidän sydämensä valloitetaan?

"Olemme rakentaneet monimutkaisia välineitä, kuten sateliitteja ja kännyköitä, mutta käytämme niitä enimmäkseen alkeellisten tarpeidemme tyydyttämiseen. Ihminen on vision puutteessa takertunut liikaa maallisiin puuhiinsa. Näin taloudesta voi tulla päämäärä, vaikka sen pitäisi olla pelkkä perusta. Elintaso nousee, mutta tyytyväisyys ja onnellisuus eivät. Henkirikokset vähentyvät, mutta itsemurhat lisääntyvät."

Kysyntä määrittää tarjonnan. Viihteelle on kysyntää ja niinpä sitä myös tarjotaan. Monet keksinnöt syntyvät sotateollisuuden tarpeisiin ja sieltä viihdeteollisuus valjastaa ne käyttöönsä. Näinhän kävi internetillekin. Yritämmekö peittää viihteellä jotain mitä emme haluaisi nähdä?

"Ihmiskunnan meemikartta muistuttaa jonkinlaista evolutiivista twitteriä jakaen kaikki seuraajiin ja seurattuihin, ristiin rastiin. Ironista kyllä, mitä enemmän pystymme vaikuttamaan geeneihin, sen voimattomammaksi tulemme meemien edessä. Näin ollen, televisio ja internet ovat kenties merkittävimpiä evoluution väyliä. Niiden kautta memeettinen evoluutio kehittyy vauhdikkaasti."

Tässä olen Kouroksen kanssa täsmälleen samaa mieltä. Maailma pienenee huimaa vauhtia. Kuvat, sanat ja tavat kiitävät silmänräpäyksessä maailman laidalta toiseen laitaan.

"Suurin uhka ihmiskunnalle ei tänä päivänä tule ympäristöstä, luonnosta tai ulkoavaruudesta vaan ihmisestä itsestään ja hänen ajattelutavastaan. Pahimmat niistä ovat lyhytnäköisyys ja hetkellisen voiton tavoittelu. Tarvitsemme suuntavaistoa. Kehityksemme lajina sekä ymmärryksemme maailmankaikkeudesta antavat sille mahdollisuuden. Katsomme liikaa taakse, vaikka vastaukset ovat tulevaisuudessa."

Vastuu on meidän. Ymmärrän, mutta samalla tunnen hartioillani epämääräistä raskasta painoa. Haluanko oikeasti kantaa osani ihmisen vastuudesta?

Katsoin tänään telvisiosta ohjelmaa, jossa vierailtiin kenialaisessa afariyhteisössä. Afarit elävät maailman kuumimmaksi paikaksi sanotulla alueella kaukana kaikesta. Olosuhteet ovat äärimmäisen karut. Heidän selviytymisensä avain on tiukka heimokuri, missä jokainen tietää paikkansa ja tehtävänsä. Tässäkö malli myös koko ihmiskunnalle?