"Usko on seikkailua. Usko on riskinottoa. Väsynyt ja masentunut kirkkoni tarvitsee hengellistä rohkeutta, jotta se uskaltaisi nähdä miten äärettömän ajankohtainen sen ikiaikainen sanoma on. Rohkeutta kaivataan siihen, että kivettyneet uskon ilmaisemisen muodot murskataan ja päästetään elävä ydin esiin..." Lainaus on Pauliina Kainulaisen ajatuksia herättävästä kirjoituksesta Kotimaa24:n blogimetsässä. Käykääpä lukemassa millaiseen uudelleen lumoutumiseen Pauliina haluaisi meitä herätellä. Tässä sinne linkki.
Minustakin Jeesuksen sanoma on äärimmäisen tärkeä, mutta kirkon suvaitsemattomuus ja vanhakantainen jäykkyys karkottavat ihmisiä. Minäkin kävisin mielelläni kirkossa, ellei koko ajan olisi sellainen olo, että pitää varoa, mitä sanoo, ettei vain tulisi tuomituksi. (En missään nimessä viittaa sinuun, vaan kirkkoon yleensä.)
VastaaPoistaToisaalta ihmisten pitäisi mielestäni osata toimia oikein ja välittää lähimmäisistään myös ilman kirkon ohjausta.
Tuo kokemuksesi kirkon suvaitsemattomuudesta ja vanhakantaiseta jäykkyydestä on valitettavaa. Sellaisenahan kirkko julkisuudessa usein esiintyy eikä kirkolliskokouksen nykyinen kokoonpanokaan suuria lupaile. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä muuten en minäkään olisi jaksanut omassa työssäni.
VastaaPoistaHalusin tuoda tuon Pauliina Kainulaisen kirjoituksen näkyviin tänne blogiini juuri siksi, että kirkosta tulisi esiin myös se toinen puoli.
Kirkon perimmäinen tarkoitus on vain koota yhteen ihmisiä ja rohkaista heitä välittämään toisistaan. En oikein usko, että ihmiset osaisivat toimia oikein jos heitä ei siihen mitenkään kannusteta. Kirkon sanomassa on tähän hyvät eväät.