Pakkasen kourissa Hakoisilla

Tänään piti päästä käymään Hakoisten linnavuorella. Kuvaaminen sormet kohmeessa oli melkoinen koettelemus. Ajattelin mielessäni, että minun täytyy tosissani pitää valokuvaamisesta, kun tällaista teen. Helpompi olisi katsella toisten kuvia. Alastulo oli myös pieni seikkailu. Lunta oli sen verran vähän, että jäinen rinne ei oikein pitänyt jalkojen alla. Jouduin miettimään jokaisen askeleen hyvin tarkkaan. Muuten olisi tullut pitkä pyllymäki ja kuvien kohtalo olisi ollut hämärän peitossa.

Olisi se kuitenkin sen arvoista. Ylhäällä vuorella oli kaunista. Aurinko kultasi kaiken, mitä katsoi. Paikoin oli kuin olisin ollut jossain Lapin tuntureilla.