Jalokuvaaja Iines J antoi minulle sunnuntaina kukkakimpun ja kunniamaininnan. On aina mieltä lämmittävää saada tällaista palautetta. Kirjoittaessani ensimmäistä postaustani 28.11.2005 en osannut kuvitellakaan millaiseen maailmaan astuin. Olen saanut tutustua moniin mielenkiintoisiin ihmisiin.Omat kunniamainintani ja kukkapuskan annan seuraaville:
Tähän blogimaailmaan minut tutustutti Jaska. Ilman häntä en ehkä olisi koskaan löytänyt tietäni tänne tai ainakin se olisi tapahtunut paljon myöhemmin. Aika pian löysin Anskun, joka itselleni melko vieraan adventtikirkon pappina on monella tapaa antanut minulle uusia näkökulmia omissa postauksissaan. Jossain vaiheessa mukaan tuli Arkiteraputti Kops ja sitä kautta tutustuin Ritaan. Hänen juttunsa saa minut aina hyvälle tuulelle. Gnothi seaton ravitsee minua syvälle menevillä ajatuksillaan. Niitä joutuu pureskelemaan ja sulattelemaan ajan kanssa, mutta se kannattaa. Erittäin innostavaa on ollut tavata pappiskollega Tuomo, jonka postaukset ovat kaikkea muuta kuin puujalkavitsejä. En tiedä mitä kautta löysin tieni Kiltin Tytön Blogiin. Ehkä se oli vain mielenkiintoinen nimi Blogilistalla, mutta blogin takaa löytyi mielenkiintoisia ajatuksia hyvin kirjoittava Heidir. En voi sivuuttaa myöskään Sahramia, jonka hätiköidyt päätelmät ovat jo pitkään koukuttaneet minua. Ne on pakko käydä säännöllisin väliajoin tarkistamassa. Pikkuliinaan olen törmännyt muissa yhteyksissä jo ennen blogiaikaa. Siksi oli mukavaa, kun hänkin avasi oman bloginsa. Vilijonkan tunnen pienestä pitäen, mutta se ei ole syy, miksi haluan nostaa hänen bloginsa näiden kymmenen joukkoon. Käykääpä itse katsomassa! Pensastasku taas tuntee minut pienestä pitäen. Niinpä olen uskaltanut sanoa hänelle, että blogin tunnuslintu ei ole pensastasku vaan punarinta. Tosin tähän lintuasiaan sain apua muualta - minä kun en itse tahdo erottaa toisistaan edes varista ja harakkaa.
Olisi niitä monia muitakin mainitsemisen arvoisia. Tällä kertaa nostin esiin nämä.
Kiitos Kimmo! Ensikesä onkin varattu pensastaskun metsästykseen kameralla. Halukkaat tulkoon mukaan.
VastaaPoistaKiitos Kimmo! Noiden samojen postauksessasi esiintyvien blogitovereitten seurasta minäkin olen nauttinut. Ei siinä ole kuin pari joita en vielä tunne.
VastaaPoistaJaskan olen löytänyt sinun blogisi kautta. En muista miten sinut löysin, mutta kiva kun löysin! Linkittäisin jos ehtisin, jaksaisin ja osaisin tässä uudessa bloggerin systeemissä.
Oikein kivaa tiistaipäivää sinulle ja kaikille jotka täällä käyvät :)
Marke! Pensastaskun metsästys kameralla onkin kiehtova ajatus. Sellaiseen retkeen täytyy varata aikaa ja kärsivällisyyttä sekä joku, joka tuntee hyvin linnun tavat. Lähetän sinulle kuvan, jos sellaisen kesällä onnistun saamaan.
VastaaPoistaRita!Sehän tässä bloggauksessa onkin kiehtovaa, että tässä huomaa päässeensä mukaan mielenkiintoiseen piiriin, missä ihmiset keskustelevat keskenään. Toistemme kautta tutustumme uusiin ihmisiin ja niin piiri vähitellen laajenee.
Kiitos kimmo! Koukku taitaa olla kaksipuoleinen kun minunkin pitää käydä täällä aina tarkistamassa, mitä uutta ja mielenkiintoista löytyy.
VastaaPoistaKiitos Kimmo!
VastaaPoista-gs
Blogimaailma on ihan oma maailmansa, yllätyksiä täynnä. Meillä on aika vähän yhteisiä tuttuja, mitä nyt Ritaan olen joskus törmännyt. Kiva huomata, että olen päässyt suosikkilistallesi!
VastaaPoistaKiitos Kimmo! Kukkia ja kunniamaininta myös sinulle! Siitä taitaakin olla jo useampi vuosi kun bittivaihtomme alkoi. En edes muista. Yleensä otan joko sinun tai Ritan blogin ensin auki ja sieltä löydän linkkeja muille mielenkiintoisille blogisivuille. Kiitos linkeistä.
VastaaPoistaT: Pikkuliina
Kiitos Kimmo! :) Kerrot hienosti kaikista näistä blogeista sulauttaen kaiken yhdeksi kertomukseksi.
VastaaPoistaSinäkin ansaitset tunnustuksen.
Jos voisin toivoa jotain, haluaisin, että päivittäisit blogiasi useammin. ;)
Kiitos kauniista sanoistasi, serkku hyvä! Kuvitella, vain vuosi sitten eivät blogit koskettaneet minua mitenkään. Ja nyt ne ovat tärkeä osa arkea. Jotta tietäisi missä mennään, on tehtävä blogikierros ja vasta sitten luen lehdet, jos edes jaksan.
VastaaPoistaNiin, Heidirin tavoin minusta olisi hauskaa lukea ajatuksiasi kuvin ja tekstein useammin. Mutta jokainenhan itse päättää milloin huvittaa naputella ja mitä kuvia näyttää.
Mielelläni lisäisin postauksiani, niin kuin heidir ja vilijonkka toivovat. Viime vuonna tähtäsin 52 postaukseen eli keskimäärin kerta viikossa, mutta pääsin vain 47:ään. Tänä vuonna alku on ollut jo lupaava. En kuitenkaan halua kirjoittaa vain kirjoittamisen vuoksi. Toisinaan myös väsyn sanoihin, enkä jaksaisi niitä millään käyttää. Valokuvaus puolestaan vie aika tavalla aikaa, sillä yhden kuvan takana saattaa olla monta muuta kuvaa, jotka käyn yleensä läpi ennen kuin valitsen sen minkä täällä julkistan.
VastaaPoistaNiin, aivan totta Kimmo. Minullakin tulee kausia, jolloin väsyn sanoihin. Sellainen kausi tulee etenkin sen jälkeen, kun on lukenut ja kirjoittanut paljon.
VastaaPoistaNiinpä innostuin lainaamaan monia uusia runokirjoja kirjastosta. Petyin, kun hyvin monet runot olivat mielestäni aivan liikan pitkiä. Proosarunous on myös sellaista, jota harvoin luken.
Miksi runoilijatkin jaarittelevat eivätkä rajaa tekstiään?
Pidän japanilaisesta vanhasta, lyhyestä ja tiivistetystä ilmaisusta. Sellaista pitäisi kirjoittaa enemmän nykyäänkin.
Tiivistäen kohti totuutta ja runoilijan rehellisyyttä.
Japanilaisia tanka- ja haikurunoja minäkin välillä luen, kun kaipaan lyhyttä ja nasevaa puhetta.
VastaaPoista