Otan tällä kuvallani osaa inspiringpicturen kuvahaasteeseen 14.-27.1. Haasteen aihe on "mustavalkoista". Kuva itsessään ei ole mustavalkoinen, vaikka värisävyjä siinä ei järin montaa olekaan. Halusin kokeilla onko mahdollista ottaa monivärinen mustavalkoinen kuva. Kuvan mustavalkoisuus ei ole väreissä vaan aiheessa. Mielelläni kuulen kommenttejanne siitä, miten olen tässä onnistunut.
Kuvia ja pieniä juttuja elämän eri ilmiöistä. - Photos and different kinds of small talk. - Näpäytä hiirellä kuvaa, niin näet sen isompana! - You can see my photos bigger by using your mouse.
23.1.08
Mustavalkoista
Otan tällä kuvallani osaa inspiringpicturen kuvahaasteeseen 14.-27.1. Haasteen aihe on "mustavalkoista". Kuva itsessään ei ole mustavalkoinen, vaikka värisävyjä siinä ei järin montaa olekaan. Halusin kokeilla onko mahdollista ottaa monivärinen mustavalkoinen kuva. Kuvan mustavalkoisuus ei ole väreissä vaan aiheessa. Mielelläni kuulen kommenttejanne siitä, miten olen tässä onnistunut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olisikohan se mustavalkoinen aihe:
VastaaPoistaKuolleet maan alla ja elävät maan yläpuolella?
Näyttivätpä puut kauniilta ja tutuilta. Katso blogiini, niin tiedät mitä tarkoitan.
VastaaPoistaMaisemamaalarilla on tosiaan tainnut olla kaksi väriä kädessään tänään - tumma ja vaalea.
Hyvin olet löytänyt mustavalkoisen maiseman, siis rajannut pois värejä, jos niitä ympäristössä nimittäin oli. Kaunis kuva säntillisestä puurivistöstä. Luonto on niin lähellä kaupungissakin, kunhan sen vaan osaa etsiä.
VastaaPoistaEt todellakaan lähtenyt liikkeelle sieltä, missä aita on matalin. Luonnosta on vaikea löytää mustavalkoisuutta edes pilvisenä päivänä. Puurivistö on vaikuttava, siinä näkyy ihmisen kädenjälki. Lumipeite näyttää koskemattomalta.
VastaaPoistaKävin lukemassa myös ajatuksiasi kuvaukseen valmistautumisesta. Mainisemasi mustavalkoisuus taitaa olla osa nuoren kasvuprosessia. Vanhempana pohtii asioita vielä yhdeltä kantilta ja siinä tulkintaa n tuppaa tulemaan sävyjä ja värejä. Tämä ajattelutapa teki tehtävänkin vaikeammaksi.
Pidän puurivistöstä ja kuvasta muuten, mutta kokonaisuus jää kovin harmaaksi. Jotain särmää olisi saanut olla, jokin isompi musta (tai miksei valkoinenkin) yksityiskohta.
VastaaPoistaMinulle tuli mieleeni hyvin yksikertaisesti, että aaveita ei ole eikä kukaan jää roikkumaan elämän ja kuoleman välitilaan kuten tarinoissa ja elokuvissa usein kerrotaan. Ihminen täällä maailmassa meidän joukossamme joko on tai sitten ei ole elävä. T: Yksinkertaisilla ajatuksilla varustettu Pikkuliina
VastaaPoistaValkeutta, lumenkirkkautta kuoleman varjon maassa, jota pyhyys (puut) vartioivat. Muita kuvan herättämiä ajatuksia: minkä värinen on kuolema, mustako vai harmaa vai valkoinen? Mitä tekemistä valkoisella on sen kanssa? Onko se ylösnousemuksen toivon väri? Ja väri joka peittää alleen kaiken lian ja loan, väri, joka antaa anteeksi ja unohtaa menneet? Ja vielä yksi teema joka kuvassa näkyy: raja, elämän ja kuoleman raja, riisuuntumisen raja, maan ja taivaan raja. Hieno kuva, ajattelemaan haastava.
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteistanne. Tavoittelin ajattelemaan haastavaa kuvaa - ehkä liikaakin - mutta hyvinpä ymmärsitte. Itse en ole aivan tyytyväinen, sillä mustavalkoisuus jää minusta liikaa taka-alalle. On se mukana itse aiheessa, vaikka ei niin kovin selvästi näykään.
VastaaPoistamehtäsielu löysi kuitenkin kuvan vartioivat puut. Niistä minäkin lähdin ensin liikkeelle etsiessäni kuvauspaikkaa.
aijukka huomasi minun sivuuttaneen aidan matalimman kohdan. Niin tein, mutta samalla hämärsin spontaania luovuutta.
Iines J Kiintopiste tuosta kuvasta puuttuukin. Sinäpä sen sanoit. Myös kirkkaampi sää olisi tuonut kuvaan selkeämpiä rajoja ja siten tartuntapintaa katseelle.