21.1.08

Tätä mietin viime sunnuntaina

Raamattua luetaan usein hengellisten silmälasien lävitse. Mutta joskus voisi olla terveellistä jättää silmälasit syrjään ja kuunnella luettua ihan sellaisenaan. Alla pieni esimerkki siitä, mitä tarkoitan.

Pietari sanoi Jeesukselle: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?”... Lue lisää Matt. 19: 27-30.

Olemme tottuneet kutsumaan Jeesuksen seuruetta opetuslapsiksi. Asiallisesti ottaen heitä voitaisiin kutsua myös oppilaiksi, sillä sitähän he olivat. He opiskelivat ja Jeesus oli heidän opettajansa.

Ajanlaskumme alussa ei tunnettu vielä opintotukea eikä opintolainaa. Jos halusi opiskella, oli jätettävä kaikki ja lähdettävä opettajan matkaan. Opetus tapahtui usein siten, että opettaja kiersi paikasta toiseen ja opetti pysähtyessään paikalle kokoontuvia ihmisiä. Tällainen opettaja oli myös Jeesus sekä joukko muita. Meitä vastaava peruskoulu käytiin synagogissa fariseusten ja lainopettajien johdolla.

Pietari ja kumppanit joutuivat siis oikeasti tekemään valinnan oman työnsä, perheensä yms. ja opiskelun välillä. Opiskelu Jeesuksen johdolla olisi ollut mahdotonta, jos ei olisi lähtenyt ja jättänyt kaikkea muuta taakseen.

Meidän tilanteemme on tänä päivänä toinen. Me emme välttämättä joudu jättämään kaikkea päästäksemme opiskelemaan. Toki joudumme silti tekemään valintoja, sillä kaikkea emme voi mekään saada. Mutta meidän vaihtoehtomme ovat usein hyvin erilaisia kuin mihin Pietari törmäsi omassa opiskelussaan. Tästä johtuen myös kysymyksemme Jeesukselle on erilainen.

Kristittynä eläminen on yhä edelleenkin Jeesuksen oppilaana oloa. Tässäkin tilanteemme eroaa niiden kahdetoista ensimmäisen oppilaan tilanteesta. Enää ei ole tarvetta kierrellä. kun opetus on jokaisen käden ulottuvilla (tai ainakin kirjakaupan/kirjaston hyllyltä noudettavissa) ja kirkkokin löytyy jokaiselta paikkakunnalta. Olisi vain uskallettava kysyä se oma kysymys.