16.1.08

Haluan välttää mustavalkoisuutta

Pappina törmään usein mustavalkoiseen ajatteluun. Pitäisi sanoa selvästi sitä ja tätä: synti synniksi ja armo armoksi. On ihmisiä, jotka toivovat papin käyttävän Raamattua kuin kirvestä tai lekaa. Kunnon huitaisulla totuus kerralla selväksi! Näin tehden Raamatun teksti kuitenkin kivettyisi kiveksi. Siitä tulisi jähmeä patsas, joka ei enää hengittäisi.

Elämä on jatkuvaa muuttumista. Koko ajan tapahtuu jotakin. Ihminen muuttuu eläessään. Maisema muuttuu ajan myötä. Hetkeä, jolloin liike lakkaa, kutsutaan kuolemaksi. Liike jatkuu toki vielä jonkin aikaa kuolemankin jälkeen, kunnes meistä on tullut pelkkää multaa. Sitten ei ole enää mitään, mikä liikkuisi.

Raamatun teksti alkaa elää, kun löydämme rivien välit, joissa nuo vanhat kirjoitukset ja oma elämämme saavat kosketuspintaa. Näin opin juutalaiselta Peter Pitzeleltä, jonka yhdellä kurssilla olen saanut olla mukana. Tällaista raamatunlukutapaa kutsutaan bibliodraamaksi. Olen monet kerrat bibliodraamaprosessia joko ohjatessani tai sellaisessa mukana olleena huomannut, kuinka mustavalkoinen uskonnollisuus saa aivan uusia ja yllättäviäkin värisävyjä prosessin edetessä. Sävyt löytyvät yleensä helposti, mutta toisinaan myös vasta kivun kautta. Siksi on tärkeää, että prosessia ohjaa koulutettu biliodraamaohjaaja. Myös kaikkea vallankäyttöä pitää välttää. Sellainen ei ole sallittua tilanteessa, missä ihmiset ovat herkällä tunnolla liikkeellä.

Tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen puhuu heikoista signaaleista. Se on merkki oudosta ilmiöstä, muutoksen ensioire, joilla ei ole menneisyytä, mutta ehkä sitäkin suurempi tulevaisuus. Riittävä määrä heikkoja signaaleja voi antaa jo suuntaa eteenpäin. Jos siis tulevaisuutta voidaan tutkia heikkojen signaalien avulla, niin miksei myös menneisyyttä. Raamattu kertoo ihmisistä paljon ennen meitä. Sen sivuilla törmäämme kulttuureihin, joista nykyisin on vain vähän jos mitään jäljellä. Silti heikkojen signaalien avulla sieltä voimme löytää aina jotain uutta ja ajankohtaista omaankin elämäämme. Ihminen kun ei ole juurikaan muuttunut ihmisenä. Vain aika on toinen - ja tavat.

Nuorena elin läpi hyvin mustavalkoisen kauden. Se oli silloin tarpeen. Nykyisin mustavaloisuus on kaunista vain valokuvissa. Niissä se on jopa tehokeino. Elämässä mustavalkoisuus ahdistaa.

___________________________________________
Tämä kirjoitus on osa prosessia, missä etsin kuvaa osallistuakseni INSPIRINGPICTUREn kuvahaasteeseen. Minusta tuo yllä oleva kuva on siihen liian helppo ratkaisu. En tässäkään haluaisi olla mustavalkoinen.