Joulussa yhdistyy pimeys ja valo. Toistensa vastakohdat eivät sulje pois toisiaan. Joulun valo tarvitsee pimeyttä. Ilman sitä joulu ei olisi joulu. Tähän olemme Suomessa tottuneet.Adventtikynttilät lisääntyvät samassa tahdissa pimeyden syvetessä. Talvipäivän seisauspäivänä 22.12. pimeys on suurimmillaan. Neljäs adventtikynttilä syttyy 23.12. Näin valon juhla joulu osuu aika tarkalle keskelle pimeintä talvea.
Pimeydellä on kuitenkin hintansa. Ainakin minua se väsyttää. Miten yhdistää oma väsymys ja joulun riehakas ilo? Se ei käy yhtä yksinkertaisesti kuin kynttilöiden sytyttäminen. Vastakohdat omassa sisimmässä eivät tule keskenään toimeen. Toinen voittaa toisen.
Joulu muistuttaa minulle, että huolimatta omasta väsymyksestäni, pimeydellä ei ole viimeistä sanaa. Lopulta valo voittaa. Tätä pohtivat ihmiset jo kauan sitten. Silloin Jesajan kirjaan kirjattiin muistiin sanat: "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon." Pimeys ei ole kestävää. Valo on.
kiitos vierailustasi miun kotisivuilla! mie itte oon zen kaffe fani! mutta on paljon hyviä laulajia muitakin!hyvää joulun odotusta!
VastaaPoistaMennyt syksy on ollut todistettavasti aika pimeä - täällä Turussa auringonvaloa on saatu paljon normaalia vähemmän. Ei siis ihme, jos väsyttää. Ehkä se on ikäkysymyskin, sitä reagoi pimeyteen herkemmin (vähän kuin matalapaineeseen tai ukkoseen kesäaikaan). Mutta parin viikon kuluttua, sen lyhyimmän päivän jälkeen, alkaa päivä pidentyä yllättävän nopeasti.
VastaaPoistaLeppoisaa toista adventtia!
Leppoisaa Adventtiaikaa minunkin puolestani. Onko tämä syksy ollut pimeämpi kuin vuosi sitten vai tuntuuko se vain siltä? En ole aikaisemmin huomannut tämmöistä väsymystä. Mutta vanhasta muistista pinnistellään vuoden harjan yli valoa kohti.
VastaaPoistaKiitos kommenteista. Eihän tässä todellakaan ole enää pitkää aikaa siihen, kun päivä taas pitenee. Loppiainen on ollut minulle usein rajapyykki, jolloin olen ollut huomaavinani päivän pitenemisen. Vaikka se olisi pientäkin, niin tuntuu mukavammalta kulkea kohti valoa kuin lisääntyvää pimeyttä.
VastaaPoistaMinulla on sama vika, että pimeys väsyttää. Vaivun suorastaan talviuneen. Kuin karhut, tai muumit.
VastaaPoistaTuntuu, ettei tätä pimeyttä kestäisi ilman juhlia. Voi kuinka joulu on oikeaan aikaan! Ja onneksi meillä on tässä myös synttäreitä ja isänpäiväkin, jotka katkaisevat arjen. Sitten jouluna voi ajatella, että päivä pitenee koko ajan minuutilla. Vaikka se on vähän, se on silti mukava ajatus.
Ehkä pimeydenkin takia meillä täällä Suomessa joulu on ollut perinteisesti melko rauhallista hiljentymisen aikaa? Riehakkuus ei jotenkin sovi tänne niin hyvin kuin johonkin muualle?
Jos olisi mahdollista, niin kylä minäkin vaipuisin talviuneen marraskuussa ja heräisin jokus helmikuun alussa. Olen myös miettinyt mahdolisuutta keskittää kaikki lomat joulu-tammikuulle, mutta toistaiseksi se ei ole ollut mahdollista.
VastaaPoistaNiin keskelle suurta väsymystä joulu aikanaan tuli, keskelle kaaosta ja keskeneräisyyttä ja pimeyttä. Onneksi. Ja siinä on minusta tuo joulun suuri lohdullinen sanoma. Meille väsyneille.
VastaaPoistaSyksy on ollut pimeä, monessakin mielessä. Mutta itse en siitä luopuisi mistään hinnasta. Sillä ilman pimeyttä ei ymmärtäisi valon merkitystä. Olen syksyn lapsi, marraskuu puhuttelee erityisesti, vuosi vuodelta enemmän, sen paljaus, riisuuntuminen, hyvä, levollinen hämärä. Näin erilaisia me ihmiset olemme, ja se on hyvä.
Kiitos mehtäsielu. Annoit minulle vaihtoehtoisen näkökulman kokemaani synkkyyteen. Itse olen kesän lapsi. En haluaisi alistua syksyn riisuvalle paljaudelle ja pimeydelle. Mutta olet oikeassa: ilman pimeyttä ei ymmärtäisi valoa.
VastaaPoista