8.12.07

2. adventisunnuntain aattona mietittyä

Joulussa yhdistyy pimeys ja valo. Toistensa vastakohdat eivät sulje pois toisiaan. Joulun valo tarvitsee pimeyttä. Ilman sitä joulu ei olisi joulu. Tähän olemme Suomessa tottuneet.

Adventtikynttilät lisääntyvät samassa tahdissa pimeyden syvetessä. Talvipäivän seisauspäivänä 22.12. pimeys on suurimmillaan. Neljäs adventtikynttilä syttyy 23.12. Näin valon juhla joulu osuu aika tarkalle keskelle pimeintä talvea.

Pimeydellä on kuitenkin hintansa. Ainakin minua se väsyttää. Miten yhdistää oma väsymys ja joulun riehakas ilo? Se ei käy yhtä yksinkertaisesti kuin kynttilöiden sytyttäminen. Vastakohdat omassa sisimmässä eivät tule keskenään toimeen. Toinen voittaa toisen.

Joulu muistuttaa minulle, että huolimatta omasta väsymyksestäni, pimeydellä ei ole viimeistä sanaa. Lopulta valo voittaa. Tätä pohtivat ihmiset jo kauan sitten. Silloin Jesajan kirjaan kirjattiin muistiin sanat: "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon." Pimeys ei ole kestävää. Valo on.