Tiede-lehden viimeisimmässä numerossa (10/2007) on mielenkiintoinen artikkeli lahjojen antamisesta: "Anna lahja lahjasta - etteivät tilit jää tasaamatta". Pyyteetöntä lahjaa ei ole olemassakaan, sillä lahja luo antajan ja saajan välille aina suhteen, johon liittyvät vastalahjat ja niiden kuittaukset. Lahjojen antoa sosiaalisena ilmiönä tarkastellut Olli Pyyhtinen Turun yliopistosta on huomannut, että antamiseen sisältyy aina odotus vastalahjasta.Sosiaaliantropologi Branislaw Malinowski kertoo omissa tutkimuksissaan löytäneensä yhden esimerkin "taka-ajatuksettomista lahjoista". Ne olivat erään alkuperäiskansoihin kuuluvan heimon miesten pikkulahjat vaimoilleen. Malinowskin ajatuksen kumosi kuitenkin pian ranskalainen sosiologi Marcel Mauss, joka osoitti mainittujen miesten pikkulahjojen olevan korvauksia saaduista tai toivotuista seksuaalisista palveluista.
Oma joululahjaperinteemme on kuitenkin lahjakulttuuria parhaimmillaan. Sekin on vastavuoroista, mutta niiden naamioiminen Joulupukin antamiksi siirtää eduntavoittelun taustalle.
"Lahjan antamisesta häipyy silloin laskelmointi, jonka mukaan lahjojen pitäisi olla tasaveroisia. Se on kaunis ajatus, ja siksi Joulupukista on ehdottomasti pidettävä kiinni!", sanoo Olli Pyyhtinen.
Hyvää joulua!
Hyvää Joulunaikaa näin Tapaninpäivänä!
VastaaPoistaLahjoista kun on puhe niin vastalahjana toimii myös se kun huomaa, että lahjan saaja todella ilahtuu saamastaan lahjasta. Kun kykenee tuottamaan toiselle iloa niin se ilahduttaa ja tuottaa mielihyvää lahjan antajalle. Tässä voisi kenties olla taka-ajatuksena tarve tulla hyväksytyksi. Vai mitähän psykologiaa tuntevat siitä sanoisivat. Täytynee ottaa esille Tiede-lehti.
Aika tuttuja ja varmasti tosia ajatuksia. Toki joskus voi antaa lahjan ystävälle tai läheiselle, ilman, että odottaa vastalahjaa (esimerkiksi syntymäpäivänä), mutta eiköhän seuraavana merkkipäivänä odota itse vastalahjaa. Minusta vastavuoroisuus on aika itsestään selvää, sillä ei sellaista ihmistä olekaan, joka ei lahjoista pitäisi. Ja jos lahjoja ottaa vastaan, silloin pitää myös antaa jotain - ei välttämättä materiaa, mutta jonkinlainen vastalahja. Totta kai lahjan antaminen ilahduttaa sen antajaakin, kun huomaa lahjan miellyttävän, mutta harva on niin pyyteetön, että vuosia antaisi lahjoja ilman vastalahjoja. Joululahjat ja -kortit ylläpitävät myös verkostoa, johon kuuluu. Kerran vuodessa saatu kortti voi olla yllättävän iso asia.
VastaaPoistaJoulukortit ovat mielestäni ehdottomasti tärkeä juttu. Kortin saaja tietää, että edes kerran vuodessa on joku kortin kirjoittamisen verran ajatellut häntä. Ei kaikkiin sukulaisiin ja ystäviin ennätä olla jatkuvasti yhteydessä eikä tarvitsekaan. Mutta joskus täytyy olla mahdollisuus linkittää elämänsä tapahtumat, asuinpaikat, ystävät ja tuttavat tähän päivään. Se tekee sielulle hyvää. Eheyttää elämän kokonaisuuden. Viemmehän poisnukkuneillekin läheisille kynttilän haudalle.
VastaaPoistaKiitos iines j ja pikkuliina. Pyyteetön lahja olisi oikeastaan varsin kummallinen - ellei jopa kiusallinen. Minkä arvon annan lahjalle, joka ei välitä itselleni mitään tunteita lahjan antajaa kohtaan? Eikö lahjan arvo olekin juuri siinä, että se luo yhteyksiä minun ja antajan välille. En vie kynttilää sellaisten ihmisten haudalle, jotka eivät merkitse minulle mitään. Näin muistokynttiläkin on vastavuoroinen lahja.
VastaaPoista