"I öns famn” – upplevelser och synpunkter på Jungfruskär i september 2010.

"Saaren sylissä" - kokemuksia ja näkemyksiä Jungfruskärillä syyskuussa 2010.

21.05.-21.08.2011

Jungfruskär

Koordinaatit:

N60° 08,40' E021° 04,20'

Vi är sex handledare i kraftingivande fotografering. Vi är inte professionella fotografer, utan var och en av oss använder den kraftingivande fotograferingens metod som en del av sitt eget arbete.

 Jaana Harmainen är socialarbetare och arbetsledare.

Kimmo Hurri är präst.

Kari Karomäki är närfostrare och pappa i ett familjehem.

Kari Lanne är närvårdare specialiserad i psykisk hälsa och missbrukarvård.

Marjo Mutanen är pedagog och arbetsledare.

Raija Puumalainen är näringsterapeut.

Olemme kuusi voimauttavan valokuvan menetelmäohjaajaa. Emme ole ammattivalokuvaajia, vaan jokainen meistä käyttää voimauttavan valokuvan

menetelmää osana omaa työtään.

-       Jaana Harmainen on sosiaalityöntekijä ja työnohjaaja.

-       Kimmo Hurri on pappi.

-       Kari Karomäki on lähikasvattaja ja perhekodin isä.

-       Kari Lanne on lähihoitaja erityisalanaan mielenterveys ja päihdehuolto.

-       Marjo Mutanen on kasvatustieteilijä ja työnohjaaja.

-       Raija Puumalainen on ravitsemusterapeutti.

______________________________

Jungfruskär återställs på öns egna villkor. Även människor behöver varandra för att återställas. Vid återställningen hittar människan sina egna inre krafter. Därför kallas denna återställning hos människan för kraftingivning.

Kraftingivande fotografering är framför allt ett sätt att se på saker. Det är en accepterande och älskande blick, med vilken man ser på huvudpersonen på hans eller hennes egna villkor. Det är frågan om en dialog och en förtroendefull växelverkan mellan fotografen och de fotograferade.

 Fotograferingstillfället betyder en upplevelse över att bli sedd och hörd. Det bygger upp förtroende gentemot andra människor, speciellt hos dem som känt sig osedda på grund av familjeproblem eller på grund av sin samhälleliga status och hos dem vars tillit gentemot verbal kommunikation har fått en stöt. Denna metod förutsätter att fotografen först själv har gått igenom en egen process i att bli sedd.

I dessa tankar kom vi till Jungfruskär i september 2010 för en helg. Ön tog oss i sin famn. Utställningens fotografier berättar om hur vi blev sedda och vad vi själv såg. 

Jungfruskäriä ennallistetaan saaren omilla ehdoilla. Ihminenkin tarvitsee toisinaan ennallistumista. Ennallistuessaan ihminen löytää omat olemassa olevat voimavaransa. Siksi ihmisen kohdalla ennallistumista kutsutaan voimautumiseksi.

______________________________

Voimauttava valokuva on ennen kaikkea näkemisen tapa. Se on hyväksyvä ja rakastava katse, jolla kuvan päähenkilöä katsotaan hänen omilla ehdoillaan. Kyse on dialogista, luottamuksellisesta vuorovaikutuksesta kuvaajan ja kuvaparin kesken.

Kuvaustilanne merkitsee kokemusta, että on tullut nähdyksi ja kuulluksi. Se rakentaa luottamusta toisiin ihmisiin erityisesti niillä ihmisillä, jotka ovat jääneet näkymättömiksi perheen ongelmien tai yhteiskunnallisen asemansa vuoksi tai joilla luottamus sanojen totuudellisuuteen on vaurioitunut. Menetelmän käyttö edellyttää, että kuvaaja itse on ensin käynyt läpi oman prosessinsa nähdyksi tulemisessa.

Näissä mietteissä tulimme syyskuussa 2010 Jungfruskäriin yhdeksi viikonlopuksi. Saari otti meidät syliinsä. Näyttelyn kuvat kertovat miten tulimme nähdyiksi ja mitä itse näimme. 

Äitienpäivä -The All Mothers Day

Vappusää - First of May in Janakkala (Finland)

Tällaista tänään. Leppoisa piknisää.

Onneksi ehdimme takaisin sisään ennen raekuuroa.

This was the weather today.

It was very nice to have a piknik outside.

Yes, we did it, but earlier in the day.

Taas on aika... - Now it is a time again...

 Hämeenkylmänkukka

Hämeenkylmänkukan ja kangasvuokon risteymä?

Jos haluatte nähdä näitä kaunottaria, niin tulkaa pian visiitille. Kukinta on pian ohi.

If you want to see these beauties, you have to hurry up and come to visit in Janakkala.

Hyvää pääsiäistä! Glad påsk! Good Eastertide!

Palmusunnuntain saarna

Joh. 12: 1-8

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
    Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
    Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: "Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille." Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole."

*** *** ***

Johanneksen evankeliumissa maailma on selkeästi kaksijakoinen. Näin myös tässä kertomuksessa. Siinä on Marian maailma, missä asioita ei mitata rahassa vaan rakkaudessa. Sitten on Juudas Iskariotin maailma, missä mittana on raha.

Kun Juudas kuvataan vielä rosvoksi, niin ei liene epäselvää kehen me haluaisimme tänään samastua ollaksemme kunnon kristittyjä.

Hyvästä kertomuksesta on yleensä lukuisia toisintoja. Niinpä tästäkin kertomuksesta löytyy omat versionsa jokaisessa neljässä evankeliumissa.

Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa tapahtumapaikkana on spitaalia sairastaneen Simonin talo. Kallista nardusöljyä valuttava nainen on vain joku nainen, jonka nimeä ei mainita. Moittijoina toimivat opetuslapset.

Luukkaan evankeliumissa ollaan fariseuksen kotona, minne kesken aterian saapuu nainen, joka vietti syntistä elämää. Hän suorittaa tuon öljyllä voitelun. Fariseus ei moiti naista, vaan Jeesusta siitä, että hän antaa syntisen naisen koskea itseensä. Kunnon juutalainen ei sellaista tekisi.

Jos Juudas Iskariotin kohdalla onkin vielä helppo sanoa, että noinhan maailma toimii. Raha ratkaisee, mutta me kristityt kuljemme rakkauden viitoittamaa tietä. Mutta miten sitten pitäisi ajatella, kun Juudaksen tilalla ovat kaikki opetuslapset. Kummassa joukossa sitten seisot? Opetuslasten vai Marian? Valinta hankaloituu entisestään, kun Mariakin korvataan syntisellä naisella? Kumpi sitten haluat olla? Opetuslapsi vai syntinen nainen? Vai oletko kenties fariseus, joka moittii naisen sijaan Jeesusta?

Jos oikein tarkkoja ollaan, niin Johanneskin vihjaa, että ei Mariakaan taida ihan pulmunen olla, koskapa hän kuivaa Jeesuksen jalat samoin kuin syntinen nainen: avoimilla pitkillä hiuksillaan. Ei kukaan kunnon nainen voinut tuolla tavalla käyttäytyä.

On siis kolme erilaista kertomusta, joita on hyvin vaikea sovittaa yhteen. Tämä saattaa tuntua hämmentävältä. Eikö asiaa voisi ilmaista selkeämmin, niin ettei jäisi epäselvyyttä miten tulee toimia?

Juudas ja opetuslapset kuvataan kertomuksessa ihmisinä, joiden toimia ohjaa se mikä tuntuu järkevältä. Nardusöljyllä valelun myötä tuhlautuu kokonainen työmiehen kuukausipalkka. Toki olisi järkevämpää laittaa se vaikka hyväntekeväisyyteen, kuin tuhlata yhden ihmisen jalkojen voiteluun. Vesipesukin olisi hyvin riittänyt – niin kuin se riitti kaikille muillekin. Näin ajatellen kuka tahansa meistä voisi olla Juudas tai ainakin yksi opetuslapsista. Onhan irvokasta tuhlata rahaa tuolla lailla samaan aikaan, kun sillä olisi voinut jo hyvin avustaa monia köyhiä ihmisiä.

Järkevää toimintaa on se, että määritellään selkeästi mikä on oikein ja mikä väärin. Järkevältä tuntuu myös sanoittaa sekin, mikä on kristillistä ja mikä ei. Tästä jälkimmäisestä seuraa se, että myös Jumala ja hänen tahtonsa voidaan kuvata oppilauselmin.

Diakoniatyö on kirkon yksi tärkeimmistä työmuodoista. Kukapa siis voisi sanoa, ettei köyhien avustaminen olisi tärkeää? Jeesuksen vastaus Marian moittijoille on yllättävä: ”Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.” Tämä Jeesuksen vastaus ei ole kielto auttaa köyhiä, vaan se on suunnattu kohti Juudaksen ja opetuslasten tapaa palvella Jumalaa ikään kuin hän olisi meidän ymmärrettävissämme.

Kristinuskon ydin on näkemys Jumalasta, joka ei mahdu selityksiin. Mitä enemmän yritämme Jumalaa selittää, sitä kauemmaksi hän siirtyy käsityskykymme ulottumattomiin. Marian teko tuhlata kallista nardusöljyä ja jalkojen kuivaaminen hiuksilla ei ole mitenkään järjellä selitettävissä. Siinä toimitaan vastoin järkeä ja vastoin hyviä tapoja.

Toisaalta ei kuitenkaan ole evankeliumin mukaista alkaa käyttäytyä järjettömästi ja hyvien tapojen vastaisesti. Se ei ole evankeliumin viesti.

Marian toiminta on esimerkki siitä, että usko ei mahdu yhteen muottiin. Se ei voi mahtua, koska Jumalakaan ei sellaiseen mahdu. Tai jos mahtuisi, niin uskomme olisi tyhjää täynnä. Juudaksen ja opetuslasten käytös on tällaisen tyhjän uskon ilmentymää. He luulevat tietävänsä Jumalan tahdon.

Välttääksemme mustavalkoista ajattelua, on osattava katsoa toisin. Toisin katsominen on filosofiassa tuttu termi. Se tarkoittaa sitä, että mikään ei ole välttämättä sitä miltä se näyttää. Siksi kannattaa katsoa myös toisin. Raamattua lukiessamme on hyvä katsoa toisin jos kolmannenkin, jotta emme lankeasi helpon ymmärtämisen ansaan, missä maailma on kovin mustavalkoinen.

Usko on uskoa Jumalaan, jota ei voi selittää. Jos me uskomme kuin Maria, niin me emme loukkaannu toistemme erilaisuuteen.

Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. (Gal. 3:28)

Ehkäpä tämä pitäisi tänään lukea myös näin: ”Yhdentekevää, oletko viidesläinen vai kirkollinen, fundamentalisti vai liberaali, hetero tai joku muu, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.

Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie. Ei tähänkään ole mitään selitystä. Inhimillisesti ajatellen se on aivan järjetöntä. 

Palmusunnuntaina meitä kutsutaan Kristuksen kirkkona seuraamaan Jeesuksen elämän viimeisiä vaiheita. Teemmepä sen sitten tavalla tai toisella – Jumala näkee meidät yhtenä!

Kevään ensimmäinen linturetki /The first birdwatching in this spring

 Näin minäkin lintuja. Kaksi suomenjoutsenta lennossa.

I saw also some birds: Two Finnish Swan.

Yleensä tilanne on tämä. Toiset tarkkailevat lintuja. 

Minä tarkkailen toisia.

This is usually what happens. The others are watching birds. 

I am watchin the others.

Liehuvat mekot

Merja Revon liehuvat mekot

Tampere-talon Lempeä katse -näyttelyssä 30.3-1.5.2011.

Minua puhuttelee tämän työn keveys ja ilmavuus, joka on syntynyt suuren surun kohtaamisesta. Voimauttava valokuva rohkaisee kohtaamaan kohtaamattoman, näkemään näkemättömän ja hyväksymään hyväksymättömän. Siitä alkaa voimautuminen, joka tuo elämään keveyttä ja ilmavuutta.

Tervetuloa! - Welcome to an exhibition!

Tässä tämä nyt on.

Virallinen kutsu valokuvanäyttelyyn.

Käytä hiirtä ja katso suurempana.

Here is an invitation to a large exhibition. 

14 photographers and I am one of them. 

Please welcome to Tampere!

LEMPEÄ KATSE–VOIMAUTTAVIA VALOKUVIA NÄYTTELY TAMPERE-TALOSSA 30.3.–1.5.2011

Kuvaleikkaus yhdestä näyttelyssä olevasta valokuvastani.

Tampere-talossa on esillä Miina Savolaisen Aalto-yliopistosta valmistuvien jatko-opiskelijoiden näyttely Lempeä katse - Voimauttavia valokuvia 31.3.-1.5.2011. Näytelyssä hoidollisten alojen ammattilaiset ovat soveltaneet menetelmän katseen ja vastavuoroisen ammatillisuuden lähtökohtia omassa asiakastyössään ja ammatillisessa kasvuprosessissaan.

Näytelyohjelma

Avoin päättötyöseminaari lauantaina 9.4.2011 klo 10-18. Neljätoista hoidollisten ja pedagogisten alojen ammattilaista esittelevät omat työnsä.

Miina Savolaisen voimauttavan valokuvan menetelmää esittelevä luento keskiviikkona 13.4.2011 klo 17-20, mukana myös päättötöiden esittelyä.

www.tampere-talo.fi/ohjelmisto-ja-liput/tapahtumakalenteri/yleisonayttelyt/

www.voimauttavavalokuva.net/nayttelyt.htm

Minut on vaalitestattu

Mitäköhän mieltä Krissen antamasta lausunnosta pitäisi olla? Ainakin tämä oli hauskin vaalitesti mihin olen koskaan törmännyt. Kokeile itse: Krissen vaalitesti.

Tapasin pienen ystävän - I met a little friend

Tätä kaveria näkee usein metsässä, 

mutta harvoin sitä pääsee kuvaamaan.

It is very often you can see this little friend in a wood, 

but it is very seldom you can take a photo  of it.

Suomessa elää kuusi päästäislajia:

1. metsäpäästäinen (Sorex araneus)

2. korpipäästäinen eli mustapäästäinen (Sorex isodon)

3. idänpäästäinen (Sorex caecutiens)

4. vaivaispäästäinen (Sorex minutus)

5. kääpiöpäästäinen (Sorex minutissimus)

6. vesipäästäinen (Neomys fodiens)

Kuvassa on yksi kuudesta. En tiedä mikä.

Kävelyretki - A little walk in a wood

Tekee hyvää päästä välillä metsään. Täällä mieli lepää ja virkistyy.

It makes me feel good, when I can go in to a wood for a walk.

Jäälyhdyn rippeet - The ice is melting

Jäälyhtyni seinä tänään.

My icelantern today.

Pihamajakkani vain komistuu ennen romahdusta!

Ohenee, ohenee...

Tällaista en osaisi itse tehdä!

Aulanko - This is what I like in Hämeenlinna

 Tervetuloa Aulangolle!

Tervetuloa to Aulanko Park!

 Mielenkiintoiset polut houkuttelevat kulkijaa.

Many interesteresting trails are calling to follow.

 Hämärästä valoon

From shadows to the light

 Lähtisinkö alas?

Maybe I go downwards?

 Tornin huipulle pääsee kesäisin.

The tower is open in summertimes.

Aulangolla voi ihailla Suomen kansallismaisemaa.

In Aulanko you can admire finnish nationalscenery.

Mutkia matkassa?

Kuvasta näkyy, että mutkainen polku on huomattavasti mielenkiintoisempi kuin suora ura. Kuva ei näyttäsi miltään ilman hankeen piirtyneitä kaarteita. Minä nautin joka kerta kulkiessani pihassani tätä polkua. Mitä mielenkiintoa olisi kulkea suoraa uraa?

Voisiko tästä vetää johtopäätöksiä elettävään elämään?

Huhtikuussa Tampereelle! - In April to Tampere!

Voimauttavan valokuvan erikoistumisopintojen

lopputyönäyttely Tampereella 30.3.-1.5.2011.

Tätä olen odottanut pian kaksi vuotta.

Nyt on edessä tiukka kaksikuukautinen,

jotta pääsisin mukaan upeaan näyttelyyn.

Tervetuloa tutustumaan

14 voimautuneen opiskelijan

lopputöihin!

_______

I have been waiting this almost two years. Now it is time to finish my studies. We are 14 photography students who have learned how empowerment through photography turns the dynamic of photography upside-down and the photo shoot becomes an interactive session.

Our exhibition is going to happen in Tampere Hall 30.3.-1.5.2011.

Majakka / A lighthouse

Rakensin pihalle oman majakan. Ehkä se auttaa pitämään suunnan oikeana, jotta selviän kevättalven haasteista.

I build a lighthouse on my backyard. I hope it will show me a right way to manage all my duties of this winter.

Tänään hengitän syvään...

Tänään hengitän syvään. Nautin lumisesta maisemasta. Kahlaan lumessa. Olen.

Voimauttavan valkuvaopiskeluni loppusuora on alkanut. Kaksi esseetä ja taiteellinen lopputyö odottavat tekijäänsä. Lopputyö on jo alulla. Sen aihe vain on vaihtunut sitä mukaa, kun asia edistyy. Nyt aiheena on "Pojat", mutta lopulta se saattaa olla vain "Poika" tai jotain ihan muuta. Miina antoi ohjeeksi, että ensin pitää vain häröillä ennenkuin työstä näkee mitä siitä tulee. Siispä häröilen, mutta ensin nautin lumesta.

Pakkasen paukkuessa - It is still freezing

Talvi on taiteen aikaa!

Winter is a time for art!

Jäätaidetta - An iceart

Vuosi vaihtuu, matka jatkuu

The year is changing, but the journey continues

Tässä vaiheessa tänään.

Polku ei ole ummessa,

joten matka jatkuu.

Hyvää alkavaa vuotta 2011

kaikille lukijoilleni

ja kuvieni katselijoille!

Here I am today.

The trail is open,

so I can go on.

Happy New Year

to all of you!

Hämeenlinnaa joulun jälkeen - Hämeenlinna after Christmas

Kuljeskelin tänään eestaas Hämeenlinnan kävelykatua. Yritin löytää siitä jotain kaunista kuviini. Olisi ehkä pitänyt tulla tuntia myöhemmin, jolloin jouluvalot olisivat paremmin nousseet esiin ja vieneet huomion kadun ankealta harmaudelta.

Today I have time to walk and spent time in a walkingstreet of Hämeenlinna. I tried to find if there is something beautiful to my pictures. But maybe I was there in wrong time.

Tämä on Hämeenlinnan vilkkain ostoskatu. Taitavat kaikki ihmiset olla keskustan ulkopuolella Tiiriössä.

This is the most important shopping street in Hämeenlinna. Where are all the people? Perhaps they are outside the centre of the town in Tiiriö.

Rauhallisuutta kaipaavalle Hämeenlinna on idylli.

Hämeenlinna offers you quiet time of your own.

Joulusaarna 2010

Jo monena jouluna olen valokuvannut Turengin seurakuntakeskuksen pihapiiriin pystytettyä jouluseimeä. Samoin olen tehnyt tänäkin vuonna. Pitkällä valotusajalla valokuviin ei ole tallentunut yhtään autoa, mutta niiden valoista on piirtynyt monenlaisia juovia seimen eteen.

Valokuvia voi katsoa kahdella tapaa.

Ne voi nähdä todisteena siitä, kuinka seimi on kuin unohtunut keskelle ihmisten kiireitä. Ihmiset kiitävät seimen ohi autoissaan. Niissä voi aistia samaa tunnelmaa, mikä on pilapiirtäjä Karin kuuluisassa piirroksessa ”Kuokkavieras”. Tuossa piirroksessa Jeesus seisoo Helsingin Aleksanterinkadun vilinässä. Ihmiset eivät huomaa Jeesusta joulukiireidensä keskellä. Hänellä ei näytä olevan sijaa edes omassa syntymäjuhlassaan.

Mutta on myös toinen näkökulma.

Olkoonpa meidän elämämme millainen tahansa, niin juuri kaiken tämän keskelle syntyi Jumala ja syntyy joka joulu yhä uudelleen. Joulun sanoma on meille joka joulu uusi mahdollisuus.

Jumala ei kysy sopivaa hetkeä, ei vaadi ihmisiä hidastamaan tahtiaan. Hän ei odota, vaan astuu itse keskuuteemme. Jumalan sanoma toivosta, rauhasta, rakkaudesta ja armosta on totta keskellä autojen piirtämää valomerta. Seimi ei olekaan joulukiireittemme keskelle unohtunut jäänne menneisyydestä, vaan se on tarkoituksellisesti juuri siellä missä tapahtuu – siellä missä me autoissamme tai ilman autoa riennämme kuka minnekin.

Valokuvaan piirtyneet autojen valojuovat ovat osa itseämme. Niin olennainen osa, että saattaa tuntua pelottavalta jos liike pysähtyisi ja kuvaan ei enää piirtyisikään valojuovia. Näkyisi vain pysähtyneitä autoja ja ihmisiä. Kaikkien katse kiinnittyneinä kohti seimeä.

Jouluevankeliumissa kerrotaan paimenista, jotka pelästyivät, kun tuo heille tuttu elämänliike pysähtyi. Normaalit rutiinit keskeytyivät odottamattomalla tavalla. Pelko valtasi paimenten mielet.

Tuttuus ja turvallisuuden tunne ohjaavat elämämme valintoja. Näin saakin olla, sillä ei Jumalakaan tahdo täyttää elämäämme outoudella ja turvattomuudella. Tuttuus voi kuitenkin joskus johtaa myös sokeuteen ja kuurouteen. Näemme ja kuulemme itsellemme tutusta ihmisestä tai asiasta vain omat käsityksemme. Sen minkä tunnemme. Emme sitä mikä poikkeaa odotuksistamme. Siksi on tarpeen välillä tehdä jotain sellaista mitä ei luonnostaan muuten tekisi – vaikka pysähtyä kuulemaan enkelin viestiä:

”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.”

Tähän viestiin voi suhtautua kahdella tavalla.

Siitä voi ajatella, että olenhan tuon kuullut jo lukuisia kertoja. Kuulinpa taas tänäkin jouluna. Tuttu juttu. Se siitä.

Toinen tapa on antaa enkelin viestin pysäyttää. Antaa itselle lupa tulla yllätetyksi, Kuunnella enkeliä niin kuin hän puhuisi juuri minulle ja sinulle. Tässä ja nyt.

”Joulu on mahdollisuus

kertoa tai kuulla viesti.

Kaiken keskellä

tulla hyvän yllättämäksi.”

(Piispa Irja Askola)

Toivon teidän jokaisen jouluun siunausta! Antakaa Jumalan hyvän yllättää itsenne.

Hetki Pispalassa - A moment in Pispala

Runoilija ja kirjailija Lauri Viidan synnyinkoti sijaitsee Pispalanharjun laella Pispalan kylässä.

Viidan synnyinkodin vieressä sijaitsevasta puistosta on hulppeat näköalat Pyhäjärvelle.

Voimauttavan valokuvakurssini yhteydessä tutustuimme Pyynikinharjun ja Pispalanharjun maisemiin. Samalla teimme valokuvaharjoitustöitämme valokuvaamalla toisiamme näissä upeissa maisemissa.

Maailman ihanimmat tytöt Tampereella

Sain olla viime viikolla mukana pystyttämässä Miina Savolaisen "Maailman ihanin tyttö" valokuvanäyttelyä.

Salin täydeltä upeita valokuvia!

Avajaisiin on tässä vaiheessa aikaa vain yksi yö ja yksi päivä. Varsinaiset näyttelyn rakentajat ovat tässä vaiheessa tehneet töitä jo kuukausia.

Tampereen taidemuseon TR1 Taidehallissa järjestämä näyttely avautui 17.12.2010 ja on avoinna aina helmikuun 2011 loppuun asti.

Käykääpä katsomassa. Suosittelen lämpimästi!

Ilta pimenee - In an evening of December

Turenki, Janakkala

Joulun odotusta - Väntan på julen - Waiting for Christmas

Tämä on osa joulun odotustani.

Detta hör till min väntan på julen.

This is a part of my waiting for Christmas.

Itsenäisyyspäivä - Independence Day Of Finland

06.12.2010

Juhlikaamme itsenäisyyspäivää! Hiukan herkkuja ja ympärillä hyviä ystäviä. Siitä se lähtee.

Let's spent Independence Day. Take little goodies and invite some good friends. What else we need to party?

Millainen odottaja olet?

Luuk. 12: 35-40

Jeesus sanoo:


Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!


Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.


Mietin tätä kysymystä kuluneella viikolla, kun odotin tuttavaani saapuvaksi. Olimme sopineet ajan ja paikan, milloin ja missä tapaisimme. Savuin tapaamiseemme hieman ennen sovittua aikaa. Aluksi seisoin rauhallisena paikallani ja katselin ohikulkevia ihmisiä. Juuri ennen sovittua hetkeä huomasin käyväni levottomaksi, kun tuttavaani ei alkanut näkyä. Kellon näyttäessä tapaamisaikaa en enää malttanut seisoa paikallani, vaan aloin pyöriä ympyrää. Ohikulkevat ihmiset saivat osakseen kärsimättömän katseeni, kun yritin etsiä jokaisesta ihmisestä tuttuja kasvoja. En voinut soittaa tuttavalleni, koska en tiennyt hänen puhelinnumeroaan. Sitä ei tiennyt numerotiedustelukaan. Aikani odotettuani luovutin ja poistuin hermostuneena paikalta.

Näinkö odotan myös Jeesusta? Näinkö ovat vaatteeni ja lamppuni palamassa? Onko Jeesuksen odottaminen samanlaista kuin tuo kuvaamani tuttavan odotus?

Jeesuksen kanssa ei voi sopia aikataulusta. Sitä hetkeä ei tiedä kukaan. Raamatun sanojen mukaan ei edes Jeesus itse. Isäntää odottavilla palvelijoilla oli hiukan samantapainen tilanne. Hekään eivät tienneet milloin isäntä palaa. Palvelijoiden tehtävänä oli olla koko ajan valmiita avaamaan oven – viipyipä isäntä hääreissullaan vähän tai kauan aikaa.

Odottavan aika on pitkä. Tästä meillä varmasti on jokaisella jokin kokemus. Olisiko niin, että meitä kristittyjä nykyisin vaivaavat opilliset erimielisyydet ovat vain osoitus siitä, että aika on käynyt pitkäksi. Olemme alkaneet kinastella keskenämme kuin pikkulapset, jotka ovat hermostuneet vanhempiensa viipymisestä asioillaan.

Sama ilmiö oli ajanlaskumme alussa havaittavissa myös juutalaisuudessa. Messiaan odotuksen viipyminen oli tehnyt heistä levottomia ja kärsimättömyys sai heidät luomaan tiukkoja säädöksiä, joiden noudattamisella he uskoivat nopeuttavansa Messiaan tulemista. Riitojahan siitä seurasi, kun kaikki eivät voineet sopeutua moiseen kurinalaisuuteen. Monet kokivat saavansa vain taakkoja taakkojen päälle.

Kristinuskoon sisältyy näkemys Jumalasta, jota ei voi selittää. Mitä enemmän yritämme selittää Jumalaa, sitä kauemmaksi hän tuntuu siirtyvän. Jumalakäsityksemme heijastuu tavassa, millä odotamme aikojen täyttymystä. Tästä syystä myös valmiina olemisen määritelmistä tulee helposti taakkoja, jotka koetaan raskaiksi kantaa. Näin siksi, että Jumala ei mitenkään mahdu meidän ihmisten käsityskyvyn rajoihin.

Raamatusta me löydämme kyllä tietoa Jumalasta. Tuo tieto on kuitenkin siellä suodatettu ihmisten kokemusten lävitse. Jumala itse ei ole kirjoittanut riviäkään eikä sitä tehnyt Jeesuskaan. Niinpä meidän ajatuksemme Jumalasta ovat aina sidottuja oman käsityskykymme rajoihin. Jotain jää aina uupumaan, kun puhumme Jumalasta. Aina uupuu jotain, kun mietimme miten valmistautua odottamaan uskomme täyttymystä.

Lassi Nummi kysyy runossaan Kaksi tietä:

Muutamat onnelliset ja viisaat

osaavat tämän: elää täyttä elämää

tietoisina sen lyhyydestä

kuoleman holvien varjossa

ikuisuuden tähtien alla.

Voivatko he jo täällä, tällä puolen

aavistaa sinun rauhasi?

Evankeliumi vastaa tähän myöntävästi. Jeesus sanoo: ”Olkaa valmiina!” Valmiina oleminen on sen aavistamista, että elämä on jotakin muutakin kuin mitä voimme ymmärtää. Valmiina oleminen on tilan antamista Jumalalle, joka ei mahdu järkeemme.

Valmiina oleminen on valppautta kaikelle sille, mitä ympärillämme tapahtuu. Jeesuksen puhe vyötetyistä vaatteista ja palavasta lampusta viittaa juuri siihen, että olisimme joka hetki valmiita vastaamaan elämän kutsuun. Tämä kutsu voi olla apua tarvitseva lähimmäisen. Se voi olla pakolainen, joka olosuhteiden pakosta muuttaa naapuriimme. Valmiuttamme kysyvät myös yksinäiset ihmiset, joiden olemassaoloa tuskin huomaamme omien kiireidemme keskellä.

Kehitysmaissa ihmisten elämä poikkeaa monella tavalla meidän kotoisesta suomalaisesta elämästämme. Mikä olisi kehitysmaassa elävän lapsen ensimmäinen ja tärkein toive? Olemmeko valmiita kuulemaan hänen toivettaan?

Toisen adventtisunnuntain teema on kunniassaan saapuvan Kristuksen odotus. Kuinka sopivat toistensa seuraan nämä edellä mainitut elämän haasteet, oma harras ja yksityinenkin odotuksemme kuninkaan saapumisesta ja lisänä mahdollisesti vielä arkinen joulustressi?

Lassi Nummi vastaa omaan kysymykseensä näin:

Elää täyttä elämää

kuoleman holvien varjossa

tietoisena sen lyhyydestä

ikuisten tähtien alla.

Antautua elämälle syvintään myöten,

vajota pelkäämättä sen syvyyksiin

kun tähdet tulevat yhä lähemmäs,

kun aavistuksesta kasvaa tieto.

Sen jälkeen, kun aavistuksesta on muuttunut tiedoksi, meidän ei enää tarvitse olla valmiita. Mutta siihen asti – matka jatkuu.

Alussa kerroin omasta odotuskokemuksestani. Se päättyi lopulta hyvin. Olimme ymmärtäneet toisemme väärin ja odotimme toisiamme eri aikaan samassa paikassa. Sain myöhemmin puhelinsoiton tuttavaltani. Sovimme uuden ajan ja lopulta tapaamisemme onnistui.

Näin käy joskus Jumalankin kanssa. Petymme, kun hän ei toimikaan niin kuin odotamme hänen toimivan. Mutta mihin olemme pettyneitä? Jumalaan vai omaan käsitykseemme Jumalasta? Kristillinen perinne puhuu kilvoittelusta. Se tarkoittaa jatkuvaa omien jumalakäsitysten kyseenalaistamista. Jumala on sittenkin jotain paljon enemmän kuin osaamme aavistakaan.

Nyt katselemme kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta. Näin kirjoitti Paavali korinttilaisille. Siksi tarvitsemme kilvoittelua, jotta olisimme valmiit ja lamppumme palaisi.

Tässä meitä Jumala rohkaiskoon!