Kesä ja loma

Loma alkoi. Jätän Janakkalan kirkon naakat vähäksi aikaa ja vetäydyn lataamaan akkuja. Palaan kertomaan kesäkuulumisiani seuraavan kerran juhannuksen jälkeen. Nauttikaa tekin kesästä!

Laskuvarjot valmiina!

Katso kuinka kaunis voikukka on kukintonsa jälkeen. Tästä on tuuli jo vienyt osansa ja paljastanut untuvapallon kätkemän rakenteen. Huomaa tuo yksi roikkuva siemen!

Kesä

Vielä tämä viikko töitä. Se kuluu päivärippikoulussa 13 oppilaan ja yhden isosen kanssa. Sunnuntaina - jos kaikki menee hyvin - juhlimme konfirmaatiota ja maanantaina unohdan työasiat viideksi viikoksi.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin olen julkaissut eilisen saarnani kaikkien luettavaksi seurakuntani nettisivulla www.janakkalanseurakunta.fi. Sitä saa kommentoida ja olisin siitä iloinen, sillä tarvitsen ajatuksianne keskusteluun, jota käyn kollegojeni kanssa.

Lisää puutarhakoristeita

Puutarhuria odotellessani kerron vielä toisestakin puutarhakoristeestamme. Jos edellinen on uusvanhaa tuotantoa, niin tämä nokipannu on oikeasti vanha. Tai ehkä en sittenkään sano sitä vanhaksi, sillä luultavasti olemme pannun kanssa kutakuinkin saman ikäisiä.

Nokipannu tuli meille huhtikuussa perintönä. Edellinen omistaja on keittänyt sillä monet nuotiokahvit samotessaan Lapin tuntureita 1950 ja -60 luvuilla.

Saatanpa ottaa pannun mukaan seuraavan kerran retkelle lähtiessäni. Ehkä se innostuu nuotion äärellä ollessame kertomaan niitä monia tarinoita, joita se on kuullut edellisen omistajansa kanssa reissatessaan. Kahvit se ainakin on luvannut keittää, jos mukaan pääsee.

Kevät toi...

...puutarhurin. Näin lauletaan vanhassa laulussa. Oma puutarha rehottaa vielä täysin koskemattomana. Ruoho pitäsi leikata ja kukka- & yrttimaa odottaa kunnostajaansa. Missä lie puutarhuri viipyy? Yhden puutarhahankinnan olemme kuitenkin jo tehneet (katso kuvaa). Siinä se nyt roikkuu terassin kupeessa. Linnuille kai tuo on tarkoitettu. Juomakupiksi tai ruokailuun.

Mukavaa kevättä!

Tänään kävin Aulangolla poimimassa kimpun sinivuokkoja. En käteen enkä vaasiin vaan kamerani muistikortille.
Tiesitkö, että sinivuokkojakin on monen värisiä. Minä näin sinisiä, valkoisia ja punaisia. Kuviin tarttui vain sinisiä. Yritin kyllä niitä muitakin, mutta jostain syystä ne eivät suostuneet filmattaviksi.

Myrskyä ja tyventä Jurmossa 20.-22.4.07

Leppoisa lintuviikonlop-pu Jurmon saaressa oli tyssätä heti alkuunsa. Tuulta oli 22 boforia ja puuskissa 31. Kapteeni ei uskaltanut luvata Jurmoon pääsyä ja antoi halukkaille aikaa poistua laivasta. Otimme riskin ja jäimme.
Rantautuminen oli epävarmaa vielä Jurmon sataman jo näkyessä, mutta viimein pääsimme maihin.
Lauantaikin oli vielä tuulinen. Satoi räntää. Maisema oli alakuloisen harmaa. Paitsi meri.

Sunnuntaina oli kaikki toisin. Aurinko paistoi ja merikin oli lähes tyyni.
Päällimmäiseksi Jurmosta jäi mieleen aurinko ja sinisenä kimmeltävä meri. Merkillistä miten nopeasti myrsky unohtuu!
Ai ne linnut? Kyllä minä niitäkin näin, mutta älkää kysykö nimiä. Erotan tuskin variksen ja harakan toisistaan.

Lukitut ovet

Useimmat meistä
piilottavat pelkonsa.
Kiviset kasvot:
Ei ole mitään hätää,
kaikki on oikein hyvin.

Oletko koskaan
ollut näin ahdistunut?
Sulkeuduit yksin
ovien taakse piiloon
mieli täynnä pelkoa?

Lukitut ovet,
seinät ympärilläsi.
Ei ole lupa
kenenkään tulla sisään,
istua vierellesi.

Avaa silmäsi.
Luvatta hän ilmestyy.
Tarjoaa toisen
vaihtoehdon pelolle.
Sanoo: ”Rauha sinulle.”

Ei vaatimusta,
ei syyttävää sormea.
”Rauha sinulle.”
Vain nämä kaksi sanaa.
Sinulle tarkoitetut.

Lue lisää: Joh. 20: 19-31

Maailman napa

Gnothi seauton ottaa mielenkiintoisessa postauksessaan esiin maailman navan. Tässä kuva gs:n mainitsemasta maailman navasta.
Vasemmalla alkuperäinen napa. Pinnan hieroglyfeistä pitäisi selvitä maailman tulevaisuus. Kukaan ei vain osaa tulkita sen merkkejä.
Maailman navan paikan selvitti aikoinaan Zeus, joka lähetti kaksi lintua kiertämään maapalloa. Linnut kohtasivat toisensa Delfissä ja paikka merkittiin kuvan kivellä.

Oikealla mailman navan alkuperäinen paikka ja navan kopio (ja joku vähän uudempikin "napa"). Napakivi on nykyisin varsin suosittu kuvauskohde. Sitä oli melko vaikea valokuvata ilman ylimääräisiä napoja.

Pääsiäismietteitä

Luterilainen kristillisyys on ollut vanhastaan pitkäperjantaikristillisyyttä. Liekö sitten siitä johtuen tai toisinpäin hartauden harjoitukseen liitetään ilottomuus, synkkyys yms.
Vai voiko olla niin, että pitkäperjantain tunnelma vastaa meidän suomalaisten kokemusta elämästä? Mikä kärsimyksessä kiehtoo?
Omassa saarnassani olin tänään ristin juurella. Siellä oli pimeää keskellä kirkasta päivää. Niin pimeää, etten nähnyt kirjoittaa saarnaani näkyväksi. Nyt sen kuulivat vain ne, jotka olivat kirkossa.


Janakkalan Pyhän Laurin kirkon alttarilla oli pitkäperjantaina viisi ruusua. ne muistuttavat Kristuksen viidestä haavasta, jotka hän sai ristillä. Katselen mieluummin näitä ruusuja kuin Mel Gibsonin elokuvaa Kristuksen kärsimyksestä, missä haavat ovat veristäkin verisempiä.
Ruusut ovat kauniita katsella. Toista ovat haavat, joita me aiheutamme toinen toisillemme. Niistäkään en haluaisi tietää, mutta pakotan siihen itseäni etten aivan kiveksi muuttuisi.

Kristuksen ylösnousemuksessa on jotain hyvin lapsenomaista. Siinä ei ole pienintäkään vaatimusta, ei vähäisintäkään pakkoa. Ei mitään tarvetta olla jotain. Saa vain olla, avautua jaottaa vastaan. Tässä siis olen ja ihmettelen. Kristus on ylösnoussut! Unohdetaan menneet.

Haluaisitko pelastaa maailman?

Maailman pelastaminen koetaan helposti tiukkapipojen hommaksi, mutta sitä ei voi sanoa tästä sivustosta: www.pelastamaailma.fi. Jos ei muuta, niin ainakin uskon sivuston antavan uutta näkökulmaa maailman pelastamiseksi. Toteutus saattaa tuntua sekavalta - ehkä se sitä onkin - mutta minusta siellä oli hauska surfailla. Samalla tuli huomaamatta keränneeksi monenlaista tärkeää tiedonmurua. Sivujen toteutuksen takana on Kirkon Ulkomaanapu.

Pääsiäismunien maalausta

Viime lauantaina olin maalaamassa pääsiäismunia tai oikeammin: maalasin yhden pääsiäismunan (kuvassa laitimmaisin vasemmalla). Muut olivat jo aloittaneet aamupäivällä. Minä ehdin mukaan vasta illansuussa. Oli niin mukavaa, että ehkäpä tulee otettua muna käteen kotona vielä pääsiäispyhien aikanakin.

Munanmaalauksen sivutuotteena saa syödäkseen runsaasti munakasta ja muita kananmunapitoisia ruokia & leivonnaisia. Toinen vaihtoehto on pakastaa kuorettomiksi jääneet munat pienissä rasioissa myöhempää käyttöä varten.

Aiheesta lisää: Hungarian Heritage Museum, Ugrainian Eggs by Ginny ja Ukrainian Easter Eggs.

Kevätvoimautumista

Terveisiä Voimauttavan valokuvauksen kurssilta! Voimautuminen tarkoittaa itsestään lähtevää sisäisen voimantunteen kasvamisen prosessia. Sitä haimme kolme päivää valokuvaamalla ja katselemalla valokuvia.

Minusta otettiin vajaan neljän tunnin aikana 57 valokuvaa. Näistä kuvista ja monista muista aiemmin otetuista etsin voimautumisen "siemeniä" seuraavan kuukauden ajan.

Myös minä valokuvasin häntä, joka minua kuvasi. Tuon alimmaisen kuvan sorsan tapasin Seurasaaressa.

Turistikuva Helsingistä

Kävin maanantaina (5.3.) kokousmatkalla Helsingissä. Ratikat kolisivat. Lätäköt litisivät. Aurinko paistoi siinä määrin, että melkein siinä unohdin matkani syyn.

Yllä olevan turistikuvan otin vasemmassa alanurkassa näkyvän ajankohtaisen julisteen takia. Yhteisvastuukeräys on tänä vuonna lasten asialla. Joko olet mukana?

Laskiainen Vilnassa

Tulipa vierailtua Vilnassa. Matka sattui sopivasti laskiaisen aikaan, jota vilnalaiset viettivät vaudikkaasti karnevaalitunnelmissa. Ei kuitenkaan sellaisissa kuin Riossa. Mutta hauskaa heillä tuntui olevan. Oli musiikkia, tanssia ja iloisia ihmisiä. Kulkueessa oli monenlaista hahmoa ja luultavasti kaikki poliittiset puolueetkin omine tunnuksineen.

Vilnassa puhuttiin yllättävän vähän englantia. Saksaa en kokeillut enkä ruotsia. Ranskan taitoni ei riittänyt edes kokeiluun. Itse latvian kieli on minulle täysin vierasta. Sen verran siinä on mukana lainasanoja, että ainakin television uutisissa pysyy jotenkin mukana asiassa.

Kaupungin yleistunnelma oli rento. Ruoka- ja kahvipaikkoja on runsaasti. Toistaiseksi hintataso on suomalaisele matkaajalle halpa. Kahvilassa käynti tuntuu melkein ilmaiselta ja 10 eurolla syö jo varsin ruhtinaallisen annoksen ruokajuomineen. Vilnaan haluaisin vielä palata!

Ystävä

Ystävä on osa
elämäni rakennuspuita.
Antaa tuulen tuivertaa
myrskyn pauhata.
Yhdessä me jaksamme.

Valokuvatorstai/Runotorstai

Elämäni vuosirenkaina

Olen alkanut opiskelemaan voimauttavaa valokuvausta. Kurssin aluksi keräsimme kaikki mahdolliset kuvat itsestä vauvasta nykyaikaan. Kuvien avulla kerroimme itsellemme ja toisillemme oman elämäntarinamme. Minä valikoin omista kuvistani tarinan, joista syntyi oman elämäni vuosirenkaat. Löysin elämästäni viisi selkeää kerrosta. Näkökulmaa vaihtamalla kerroksia olisi voinut olla joko enemmän tai vähemmän.

Oli mielenkiintoista havaita, miten omakin tarina saa erilaisia sävyjä sen mukaan, millainen kuva on päällimmäisen kuvan takana olevassa vuosirenkaassa. Kokeilkaapa omien kuvienne kanssa, mutta varatkaa vierelle joku, jonka kanssa jakaa kuvien herättämiä tuntemuksia.

Talvi tuli - pakkanen paukkuu

Vihdoinkin talvi. Pakkasta on yli 20 astetta. Taivas on kirkas. Mielikin on valoisa. Pukeuduin ulos mennessäni vähän liian kevyesti, sillä tarkenin juuri ja juuri ottamaan tuon kuvan.

Luen parhaillaan mielenkiintoista kirjaa: Antti S. Mattila, Näkökulman vaihtamisen taito, WSOY 2006. Asioilla on aina puolensa ja puolensa. Mikään ei välttämättä ole sellaista miltä se näyttää. Se voi olla myös toisenlaista. Riippuu näkökulmasta ja sen me voimme itse valita. Mattila lähtee liikkeelle antiikin filosofiasta ja päätyy mielenkiintoisiin esimerkkeihin, kuinka kuka tahansa voi ratkaista oman elämänsä Gordionin solmuja.

Olen lukenut kirjan. Luin saman kirjan ensinmäisen kerran jo silloin kun se ilmestyi (1998) ja yhä Jostein Gaarder jaksoi innostaa. Tuomo kertoo blogissaan lukeneensa Antti Eskolaa. Olen minäkin Eskolani lukenut ja uusin on odottamassa. Saman aiheen ympärillä pyörivät molemmat - Antti ja Jostein. Vita Breviksessä minua viehättää historiassa sivuun jätetty näkökulma, jonka Jostein nostaa upeasti esille. Floria Aemilia on nimittäin kirkkoisä Augustinuksen unohdettu rakastettu ajalta ennen kuin Aurelius Augustinuksesta tuli piispa. Jostein on kaivanut Florian esiin Augustinuksen tunnustuksista ja kirjoittanut Florian nimissä kirjeen Augustinukselle.

Lukekaa ja ihmetelkää! Jos Augustinus ei olisi katkaissut suhdettaan Floriaan, niin saattaisipa olla, että kirkossa puhuttaisiin seksuaalisuudesta aivan toiseen sävyyn kuin nyt.

Hyvää Uutta Vuotta 2007!

Vuosi vaihtui melkein kesäkelissä. Vesisade sentään loppui ja sumukin hälveni ennen 0-hetkeä.

Raketit eivät tällä kertaa tarttuneet kameran linssille, mutta näkyypähän niistä pieni valon kajastus korkeiden kuusien takaan. Olisittepa nähneet ne, jotka avautuivat kuusien yläpuolella!