Nyt on tullut aika jättää jäähyväiset Vilnalle. Vähän itsekin yllätyin, että tuo viiden päivän syysmatka sai näinkin paljon palstatilaa. Olin kesällä paljon pidemmilläkin reissuilla, mutta ne olen kuitannut vain parilla kuvalla.
Vilnan teatterin muusat pysäyttävät aina. Nyt pääsimme jo sisällekin asti. Kävimme katsomassa
Anzelika Cholinan tanssiteatteria TANGO IN FA. Musiikkina soivat Astor Piazzollan koskettavat tangot. Tanssin kieli on kansainvälinen. Oli mukava kokemus istua Vilnassa teatterissa ja ymmärtää mitä näkee ja kuulee.
Vilna on täynnä enkeleitä. Niitä on milloin missäkin, joskus hyvinkin yllättävissä paikoissa - mm. yliopiston pihalla seisoi yksi.
Näillä jaloilla ei ole vielä kovin pitkää talsittu. Tulevaisuus on edessäpäin.
Minä otan pari tanssiaskelta ja vaihdan aihetta. Ehkä palaan vielä joskus Vilnaan, mutta se on sitten jo toinen tarina.
Nyt on tullut aika jättää jäähyväiset Vilnalle. Vähän itsekin yllätyin, että tuo viiden päivän syysmatka sai näinkin paljon palstatilaa. Olin kesällä paljon pidemmilläkin reissuilla, mutta ne olen kuitannut vain parilla kuvalla.
Vilnan teatterin muusat pysäyttävät aina. Nyt pääsimme jo sisällekin asti. Kävimme katsomassa Anzelika Cholinan tanssiteatteria TANGO IN FA. Musiikkina soivat Astor Piazzollan koskettavat tangot. Tanssin kieli on kansainvälinen. Oli mukava kokemus istua Vilnassa teatterissa ja ymmärtää mitä näkee ja kuulee.
Vilna on täynnä enkeleitä. Niitä on milloin missäkin, joskus hyvinkin yllättävissä paikoissa - mm. yliopiston pihalla seisoi yksi.
Näillä jaloilla ei ole vielä kovin pitkää talsittu. Tulevaisuus on edessäpäin.
Minä otan pari tanssiaskelta ja vaihdan aihetta. Ehkä palaan vielä joskus Vilnaan, mutta se on sitten jo toinen tarina.
Minä en ole hetkeen täällä piipahtanut, joten nyt sain luettua ja katsottua paljon Vilnaa kerrallaan! Tosi kivaa lukea täältä, koska en ole itse koskaan ollut Liettuassa enkä ainakaan hetkeen lähde mihinkään reissuun. Upeita kuvia ja etenkin illalla otetut kuvat olivat kiehtovia.
VastaaPoistaKaupan myyjien (niiden iäkkäiden naisten) systeemi kuulostaa hölmöltä, olisikohan neuvostoajan peruja?
Hyvä runsas postaus, kiitämme. (Blogikavereittenkin puolesta :)
VastaaPoistaAina kun edellisen postauksesi otsikko osui silmiini oman blogini rullassa - heh - luin sen "VIINAA SIELTÄ JA TÄÄLTÄ" Hah hah :D
Vilanassa on vielä näkyvissä neuvostoajalla opittu tyyli. Edelisellä matkallani poikkesin isossa kirjakaupassa. Ostokseni sain valita rauhassa, mutta ongelma tuli vatsaan kassalla. Kassarouva nimittäin oli sikeässä unessa. Nopeasti hän siitä heräsi, kun ystävällisesti pari kertaa rykäisin. Maksamisesta vain ei ensin tahtonut tulla mitään, koska en ymmärtänyt laittaa rahaa kassakoneen vieressä olevaan kuppiin. Yritin tarjota niitä hänelle suoraan käteen, mutta siitäkös kassarouva loukkaantui. Vihaisen ilmeen säestyksellä hän osoitti kuppia ja puhui kieltä jota en ymmärtänyt. Lopulta ymmärsin laittaa rahani oikeaan osoitteeseen ja maksutapahtuma alkoi edistyä.
VastaaPoistaJos tämä olisi tapahtunut Suomessa, olisin jättänyt ostokseni tekemättä. Mutta Vilnassa tilanne tuntui vain huvittavalta. Kassarouvan käytös, samoin kuin jo mainittujen kauppatätien touhut ovat nopeasti katoavaa kansanperinnettä. Jo nyt näki puolentoista vuoden aikana tapahtuneen muutoksen.
Siis jopa kassalla rahan antaminen on taiolaji. Kiinassa en millään tahtonut muistaa, että rahaa ei anneta yhdellä kädellä vaan se ojennetaan kaksinkäsin rahasta kiinni pitäen. Näin meneteltiin, kun haluttiin olla kohteliaita.
VastaaPoistaInspiroiduit näköjään kovasti Vilnasta eikä se haittaa, sillä kivahan näitä on katsella. Tuo alin kuva patsaasta on hauska.
VastaaPoistaIlahduttavia ja tunnelmallisia kuvia olet ottanut. Pidän kovasti kuvasta missä näkyy nuorten tyttöjen jalat. Se vaan... siinnä on yhtä aikaa jotain kovin, hmm... surullista? Nuo värit ja valokin tuovat siihen kaihoista tunnelmaa. toisaalta valon kirkkaus kuvan taka-alalla ja nuorten askeleet tuovat kuvaan iloa ja toivoa. Kuva henkii minun silmiini surua ja toivoa samaan aikaan. Kiitos tästä kuvasta.
VastaaPoistaKiitos Vilnan-reportaasista, mielenkiintoinen. Itse olen viime aikoina tutustunut - kirjojen ja ystävien välityksellä - toiseen entiseen neukkumaahan, Ukrainaan.
VastaaPoistaTarja